Jokipojat 2004-05 - Mikä meni pieleen?
Pudotuspeleihin oli Jokipojilla tavoite, mutta karsintaan jäätiin. Joku meni siis pieleen. Näitä asioita on "muutaman" kerran tullut tässä kuluvan kauden aikana mietittyä, joten pohditaan nyt täälläkin. Kirjoitin samasta aiheesta myös
Mehtimäkeläisen foorumille, mutta postataan tännekin, jos joku ei-Mehtiksen lukija olisi kiinnostunut ja/tai halukas esittämään omia näkemyksiään - mie nimittäin kai mitään totuutta tiedä, kunhan yritän kuvailla tapahtunutta joensuulaisten punamustien lasien läpi.
Niin ja ihan alkuun haluan sanoa sen, että edes jälkiviisas ei ole kovin helppoa nyt olla. Eli nämä nyt vain ovat tapahtuneita juttuja, ja niille enää mitään voi. Virheitä on tehty, ja niistähän sitä yleensä voi oppia, jos jostakin. Oleellistahan on lopulta pitkällä tähtäimellä missä tahansa organisaatiossa juuri se, miten virheet käsitellään ja niistä osataan ottaa opiksi, ei niinkään se, mitä on tehty väärin. Ensi kaudella sitten uusi yritys - ja toivottavasti aika paljon viisaampana.
Ihan ensimmäinen - ja pohjimmiltaan kaiken taustalla oleva perimmäinen - syy tavoitteesta jäämiseen on nähdäkseni rahavarojen niukkuus. Ainoastaan Haukat lähti sarjaan pienemmällä
budjetilla, ja heilläkin tilanne on erinomaisen sijainnin takia aika toinen: oman rungon päälle pelaajia saa edullisesti Helsingin alueelta, kun Järvenpäähän lähdön takia tarvitse edes muuttaa. Joensuuhun taas ei ihan noin vain tule kukaan pelaamaan; kaikille ketkä Jokipoikiin tulevat, täytyy järjestää jotain muutakin (asunto, opiskelu- tai työpaikka jne..) kuin vain pelkkä pelipaikka. Eli tätä taustaa vasten olisi ihan suoraan sanottuna tarvittu enemmän rahaa. Tämä on tietysti helpommin sanottu kuin tehty, Joensuussa kun on vielä talvisaikaan poikkeuksellisen paljon kilpailevaa palloilutarjontaa (Katajan SM-koris plus pääsarjajoukkueet sekä miesten että naisten salibandyssa ja lentopallossa, ja eri lajien divariporukoita päälle vielä jokunen). Mutta kun sponsori- ja mainostulot ovat budjetissa vain 170 000 euroa, niin tätä lukua pitäisi silti pystyä Joensuun kokoisessa (58 000 asukasta) kaupungissa saamaan ylemmäs! Eihän koko Pohjois-Karjalassa pahemmin suuria valtakunnallisia yrityksiä ole, mutta silti. Sponsoreilta se valtaosa tulobudjetista kuitenkin aina pitää kasata, lipputulot (ja nämähän ovat yli 1500/ottelu yleisökeskiarvon myötä vähintäänkin täyttäneet optimistisetkin odotukset) ovat sitten vain siihen siivu päälle.
Toisena juttuna voidaan sitten katsoa pelaajamateriaalia. Vaikka Kari Rauhasen aikana tulosta tuli ajoittain erinomaisesti, niin joukkue ei siltikään ollut riittävän hyvä taistelemaan Mestiksen pudotuspelipaikoista. Pitkä 44 ottelun sarja on aika lahjomaton: Jokipojat jäi karsintaan ja sinne - ikävä kyllä - pelillisesti kuulukin. Loukkaantumisetkaan eivät ihan valtavasti kauden aikana vaivanneet, joten turha selitellä. Jokipojat (ja myös allekirjoittaneen, tunnustettakoon se rehdisti) yllätti Mestiksen kova taso. Liiganousumahdollisuuden takia tämä kausi oli/on selvästi edellistä kovempi. Joukkue ei kesällä juurikaan vahvistunut. Viime kaudella tämä nippu olisi varmastikin taistellut pudotuspelipaikasta, mutta tämän kauden Mestiksessä asiaa edes karsintaviivan paremmalle puolelle ei ollut.
Kolmantena seikkana voidaan tarkastella vaikkapa Jokipoikien pelityyliä. Jälkikäteen on harvinaisen helppoa sanoa, että se oli Jouni Variksen ja Teemu Tiaisen alaisuudessa väärä. Viime kaudella Suomi-sarjassa vastustajiin nähden kovalla materiaalilla iloinen hyökkäysvoittoinen tyyli toimi upeasti, mutta ei enää pykälää ylempänä. Hurjaan karvaukseen perustunut pelitapa oli samalla myös fyysisesti äärimmäisen kuluttava: Jokipojat jaksoi sillä usein erän-kaksi ja saattoi johtaakin parilla maalilla, mutta romahti sitten "yllättäen" ennen päätösvihellystä - toki myös ihan puhdasta huonoa tuuriakin oli jonkin verran joukossa. Mukavaa katseltavaahan tuollainen perijoensuulainen kiekko oli, mutta reaaliteetit olisi pitänyt tunnustaa jo ennen valmentajanvaihdosta. Joulukuun alussa ruoriin tarttunut (tamperelaislähtöinen!) Rauhanen sitten vasta uskalsi/halusi reivata kurssia liki 180 astetta ja pistää joukkueen puolustamaan, vieraspeleissä ajottain jopa sumputtamaan kuin "köyhän miehen Jukurit".
Näiden kolmen tekijän jälkeen voidaan siirtyä mikrotasolle ja tarkastella joukkueen epäonnistumisia pelipaikoittain. Aloitetaan maalivahdeista. Tuolla osastolla hävittiin syksyllä monta pistettä. Syy ei ole kenenkään yksittäisen vahdin, Lukosta vuokralla ollut Mikael Vuoriokin torjui näkemykseni mukaan jonkun pinnan vastustajille. Alkukaudella aivan ansaitsematontakin shittiä täyslaidallisen niskaansa saanut Tomi Räisänen löysi sitten marraskuun maaottelutauon harjoituksissa tasonsa, ja sen jälkeen Jokipojilla ei suuria ongelmia ole tämän osaston kanssa ollut. Kuitenkin näin jälkiviisaana olisin sitä mieltä, että alkuperäinen idea lähteä sarjaan Mestis-tasolle täysin kokemattomalla veskarikaksikolla Marko Mäkkeli-Pekka Sorsa oli väärä. Räisänenhän saatiin vähän sattumaltakin kauden alla, ja jälkikäteen hemmetin hyvä niin. Mutta kuitenkin kun materiaailtaan aika kepoisella porukalla lähdettiin ylempään sarjaan, niin omasta mielestäni kesällä olisi ihan kylmästi pitänyt vaikka ostaa kokenut vahti joukkueeseen. Pidetään linjana "No Names", mutta tiedän, että (ainakin) yksi tämän kauden Mestiksen maalivahtitilaston kärkinimistä torjuisi nyt Jokipojissa vähän toisenlaisella tsäkällä. Ilmaiseksi ei toki olisi tullut, mutta jos johonkin nousijajoukkueen olisi kannattanut rahaa upottaa, niin siihen viimeiseen lukkoon. Mutta kuten aiemmin todettua, niin tämä osa-alue ei ole nyt ongelma. Räisänen on ollut loistava - ja lisäksi uskoakseni edullisempi hankinta seuralle kuin tämä tarjolla ollut kovan luokan vahvistus.
Puolustuspään ongelmat ovatkin sitten yllättävimpiä ehkä koko kaudessa. Pakisto tiedettiin hieman kankeaksi, mutta yli 4 maalia/ottelu omiin on kyllä ylittänyt (negatiivisesti) ainakin omat odotukset. Ainakin itse oletin, että juuri puolustuspeli olisi Jokipon valtti, mutta täysin toisin on käynyt. Eivätkä nuo rumat lukemat lopulta ole vain mitään muutaman murskatappion tulosta; aika sekasortoistahan se oman pään pelaaminen välillä on ollut/on edelleen. Samaan aikaan joukkueen kokeneimmat ja nimekkäimmät pelaajat kuitenkin löytyvät pitkälti tältä osastolta - enkä minä nyt kuitenkaan vaikka Arttu Käyhköä tai Miika Haapalaa epäonnistujiksi lähtisi leimaamaan. Mystistä..?
Hyökkäystä taas pidin kauden alla suurimpana ongelmana. Jokipolla oli tasan yksi hyökkääjä (Topi Riutta), joka oli joskus tehnyt edes viisi maalia Mestiksessä/divarissa! No nyt vähintään viidessä tehdyssä maalissa on jo kahdeksan eri hyökkääjää, joten voidaan todella todeta, että eteenpäin on menty! Alkukaudesta maalinteko oli kyllä Jokipojille hankalaa, paikkoja tuli, mutta monien pelaajien taitotaso/rutiini ei vaan riittänyt ratkaisuihin. Talven tullen kuitenkin nämä monet Suomi-sarjaa viime kaudet tahkonneet kaveritkin alkoivat lopulta osumaan, jopa varsin hyvällä prosentilla - tässä itse asiassa on Rauhasen pelillisten uudistusten ja Räisäsen mainion maalivahtipelin lisäksi se kolmas syy, miksi Jokipojat alkoi joulukuussa vihdoinkin voittamaan. Anyway, tälle osastolle olisin kaivannut silti vahvistusta. Mikko Kinnusen päätös keskittyä perhe-elämään ja opiskeluun oli paha takaisku Jokipolle. Mestis-tasolle(kin) huipputaitavaa juonikasta sentteriä olisi kaivattu. Tapio Ahtonen on hieman samantyylinen pelaaja kuin Kine, muttei kuitenkaan vielä nuorena kaverina lähelläkään Kinnusen tasoa. Jatkossa toki toivottavasti.
Siinäpä näitä. Erilaisia näkemyksiä varmasti on, ja saa ollakin. Kertokaa niitä rohkeasti, niin saadaan keskustelua aikaan! :)