Viihdettä kahdeksan pelimaalin verran
Kahdeksaa maalia katsoessa usein viihtyy. Jokerit aloitti näytöstyyliin ja teki kolmesta ensimmäisestä maalipaikasta Lehdon taakse kolme. Ei oikein ollut Tappara-veskarin ilta, joskin Thomasin ajatukset taisivat olla jo Bemarissa, ei tähtiä hänelle. Ihmettelin, miksei Tappara vaihtanut veskaria 3-0 tilanteessa. Tappara dieselöi perässä aina tasoihin asti. Kahdeksasta maalista molempien veltto puolustus voi ottaa kontolleen puolet ja molemmat veskarit toisen puolen. Tappara oli oivaltanut Niemisen johdolla, että maalin edestä sille sörkitään sisään. NIemisestä muutenkin: näistä änärimiehistä jotenkin heijastuu ammattimaisuuden lisäksi suoraviivainen tapa pelata. Höntsäilyt on minimissään ja tekemisellä koko ajan tarkoitus. Filppulalla on muuten hyvät kädet, seurailin. Lepistö pakkina on muuten hiton hyvä, häntäkin tuli seurattua. Levosella vähän ote irtosi kolmannessa erässä, muuten kelpo suoritus.
Yleisömääräksi arvelin viittätuhatta, tunnelma maalien myötä edellispelejä parempi. Hjallis oli neuvotellut (lue huutanut) henkilökunnan kanssa kuulutuksista, musasta, sisääntulosta jne. Ensimmäistä kertaa näimmekin, kun Jokerit tulivat IFK-tyyliin sisälle. Tsirkkurivin välistä ja ennenkaikkea kukin silloin, kuin nimi kuulutetaan. Kuuluttajakin intoutui maalitekijäksi Martti "Mara" Järventieeeee. Hyvä kokonaisuus riippuu myös pienistä asioista.
Kelpo perjantai-illan kevytviihdettä, jossa Tappara saavutti pisteen ja jotenkin Jokerit muni selvän kolme kahdeksi. Rankkarikisa on rektaalista. Kitsiä, keksittyä hömppää.