HIFK:lla on enemmän vetoa kuin Jokereilla. Etenkin menestyksensä myötä tuntuu, että naapuriseuralla on juuri nyt vahva jalansija Helsingissä ja sen kannattaminen on siistiä, eikä porukka pelkää näyttää sitä. Hifkiläisyys on kovaa valuuttaa, jokerilaisuus puolestaan vähän väritöntä. Tämän on muututtava. Tärkein tapahtuu tietysti kaukalossa, mutta moni asia sen ulkopuolellakin vaikuttaa. Kuinka nostaa Jokerit pienestä suosta?
Mainostaminen
Taannoinen minä, me, Jokerit-televisiomainoskampanja (http://www.youtube.com/watch?v=lLCrHQNqMmw & http://www.youtube.com/watch?v=KtRBalAuArs) oli kökkö. Pikkulikat kikatellen vannomassa Jokerien nimeen tai viihdemaailman ihmiset puhumassa seurasta kesäisellä Senaatintorilla = no go. Tietyt elementit, kuten omien tunnettujen kasvojen käyttäminen (Teemu ja muut), olivat hyviä, mutta kokonaisuus ontui.
HIFK on ja on aina ollut punainen. Ne profiloituu siihen väriin, siksi Jokerien on ihan turha ruveta kehittelemään rinnalle jotain punakeltaisuutta. Ei tule koskaan toimimaan. Mikä Jokereilla on sitten pysynyt? Logo. No, onhan se oikeasti ollut lyhyitä aikoja jokin muu kuin nykyinen, mutta ei se ole oleellista. Eihän joku "en gång IFK, alltid IFK":kaan ole mitenkään vedenpitävä juttu, mutta hyvin se toimii. TV-mainoskin olisi siis hyvä kietoa jokerimerkin ympärille: Pieni historiikki kuvien muodossa sillä tavoin, että logo on jatkuvasti fokuksessa. Taustalle matalalla stadilaisella äänellä joku persoonallinen stoori, jossa katetaan seuran tähtihetket parilla lauseella kukin, kuvien synkatessa tarinan kanssa.
"Tää kaikki lähti Aimon visiosta kuuskytseittemän. Eka mestaruushan me voitettiin jo seitkytluvulla.. nallipyssyketju pisti heinähattuja solmuun. Kasarilla oli vaikeempaa mut ei sekään ihan hukkaan menny (Kurri). Ysikytluvun alussa pantiin eka oululaiset divariin ja sit flaidattiinki pitkään turkulaisten kaa pokaalista.. ne jakso aina poraa kaikesta (Janeckyn jatkoaikamaali). Se oli hienoo aikaa. Muistatte varmaan Teemun, Oton, Waden ja muut kundit? Sit vaihdettiin hallia kivenheiton päähän Areenalle. Nastaa on ollut täälläkin ja liigan parhaat, ne on aina ollu meiän riveissä. Onhan täs paljon muuttunuki, joo, mut yks on pysyny: on nastaa olla Jokeri."
No joo, ajan kanssa alan ihmiset varmasti kehittelevät paremman tarinan, mutta you get the point. Lisäksi kuviin olisi hyvä sisällyttää vaivihkaa pientä vittuilua naapurin suuntaan (ja muille): Jokerimainosten täyttämä Nordiksen seinä, HIFK:n vaihtuneet logot, espoolaisten vaihtunut jengi (, Peltonen jokeripaidassa?).
Katumainonnassa sama juttu. Logo on taatusti yksi lätkämaailman hienoimmista ja sitä tulisi ehdottomasti hyödyntää enemmän. Sporapysäkkimainoksiin (Minä, me, Jokerit-kamppis mainostoimisto W.Steinmannin nettisivuilla) on ihan turha pistää jotain kasvoja ja huonosti erottuvia lauseita, vaan niistä tulee heti käydä ilmi, mistä on kyse. Vitutti taannoin ajella julkisilla HIFK:n kamppiksen aikaan, kun pysäkit olivat täynnä sydämenmuotoisia kilpilogoja: mitä niihin voi sanoa muuta kuin että siinä ovat ja vituttaa, kun ovat. Kun ne vaihtuivat Jokerien mainoksiin, fiilis oli tietysti hyvä, mutta eivät ne samalla tavalla iskeneet tajuntaan kuin naapurin mainokset. Tuollaisissa mainoksissa ei oikeasti tarvitse olla mitään nerokasta - en mä ikinä ainakaan jaksanut pysähtyä lukemaan niitä lauseita, joita kasvojen seassa oli - vaan tärkeintä on näkyvyys. Takaan jokerikannattajien tuntevan sikana enemmän ylpeyttä katsoessaan oman seuran isoa logoa kuin Vesa-Matti Loirin naamaa ja vastaavasti HIFK-faneja vituttavan kymmenkertaisesti enemmän. Loirista, mummelista tai pikkuskidista (olkoonkin Waden mutsi tai seuran junnu) voi repiä huumoria ja kuittailla, mutta hiljaiseksi vetää, kun narri kaikessa komeudessaan virnuileekin suoraan kohti. Pysäkillä tai Narinkkatorin isolla screenillä.
Jokerit vs Loiri - minuutissa tehty muokkaukseni näyttää tietysti kököltä, mutta ymmärtänette ajatuksen.
(Linkit johtavat kuvaan Jokerien katumainoksesta sekä omaan kuvamuokkaukseeni siitä.)
Fanikama
Fanituotteista on väännetty ummet ja lammet, eikä tilanne ole kovin hohdokas. Valikoima on kökkö ja suppea, joten parannusta olisi tultava ihan joka osa-alueelle. Nostan kuitenkin pari yksityiskohtaa esille.
Tämän kauden peliasun sininen on niin kirkas, että se on enemmänkin lasten vaatteisiin sopiva väri. Siis muokataan värimaailma tuotteisiin aikuisille sopivaksi, eihän tämänväristä paitaa kukaan aikuinen halua itselleen. Kaikenlainen retroilu on nykyään suosittua, joten rohkeasti myyntiin niitä ysärin vihreä-violetti-paitoja. Sanotte mitä sanotte, mutta ne värit punakeltaisine logoineen ja keltaisine numeroineen sopivat oikeasti ihan hyvin yhteen, ovat ennen kaikkea Jokerien ja edustavat aikaa, jolloin Jokerit oli ehdottomalla huipulla. Luulisin, että esimerkiksi näiden herrojen paidat saattaisivat jopa yllättää myynnillään. Samoin myyntiin jotain siivekästä J-viritelmää tai sitten niitä vanhoja paitoja, joissa logo oli isompi (https://fbcdn-sphotos-a.akamaihd.net/hphotos-ak-snc3/17355_268854322774_10038752774_3583480_8153400_n.jpg).
Särmää ja irtisanoutuminen tyylittömyydestä
Lopetetaan lähinnä omaan nilkkaan osuva hassuttelu. Mikkokiviset pöntöllä ja jortikat kenraaleina hakemassa "poikaa kotiin" pois jumbolta ja telkkarista. Samoin amatöörijälkeä olevat pätkät tyyliin tämä (youtube-video screenillä pyörivästä pätkästä). Idea on ihan hyvä, mutta toteutus on yksinkertaisesti saatava paremmalle tasolle.
Omanarvontunto kuntoon Jokereissa, ei nöyristellä ja kuittaillaan pilke silmäkulmassa muille. Ei todellakaan vittuilla naapurin vanhasta hallista, koska se on ollut meidänkin kotihalli ja tärkeä osa Jokerien historiaa. Ei vittuilla naapurin suomenruotsalaisuudesta, koska se on väsynyttä ja tulee lopulta aina takaisin omaan nilkkaan Hjalliksen myötä. Katsomossakin on mautonta huutaa jotain IFK:n päälle pissaamisesta, kun oikea tapa olisi lauleskella Jokerien olevan kaikkien maalaisseurojen alistaja. Kannattajatasolla olisi myös esimerkiksi hyvä iskeä HIFK:ta arkoihin paikkoihin: järjestää "fanimatkoja" Nordikselle jollain paluu kotiin-teemalla ja astua heidän reviirilleen.
Joku Ilari Filppulan näköinen kundi on varmasti ihan hyvä olla joukkueessa potentiaalisia pikkutyttöfaneja varten, mutta tarvitaan jätkiä, jotka heittää kieli poskessa läppää kameroiden edessä. Naapurilla on Kuhtaa, Liivikiä ja vastaavaa jengiä, jotka ovat miljoona kertaa värikkäämpiä kuin joku - kaikella kunnioituksella - Jani Rita selittämässä kesyä lätkäjargonia. Jotain mediakoulutusta pelaajille, että haastatteluissa on näyttävä se ylpeys kantaa jokeripaitaa. Naapurilla tästä hyvä esimerkki on Granlund. Pesunkestävä poropoika tulee Helsinkiin ja on nyt järjestelmällisesti parin vuoden ajan hehkuttanut, kuinka siistiä on pelata HIFK:ssa. Sitähän alkaa jo uskoa pikkuhiljaa. Paikallispelienkin alla olisi ihan mahtava kuulla Väänäsen, Niemen, Mäen tai jonkun muun oman kundin sanovan, että vedetään julleja kuonoon ja palautetaan oikea nokkimisjärjestys.
Lisäksi yksi rohkea veto, joka taatusti aluksi keräisi osakseen naurua ja pilkkaa, mutta olisi pidemmällä tähtäimellä hyvä asia: Tikkasen numero alas katosta. Ehkä siitä kuittailtaisiin, että kuka seuraavaksi revitään alas, mutta tuon virheen myöntämisessä ja korjaamisessa olisi munaa.
Perinteiden esilletuonti ja oma identiteetti
Jos hankitaan pelaajia, kuten Jarkko Ruutu, ei tehdä heistä mitään staroja tai jengin edustuspelaajia. Antaa tehdä kentällä ja kopissa duuninsa, mutta eihän se nyt ole siistiä, että Jokerit jotenkin profiloituu pelaajaan, joka on aiemmin mielletty vahvasti IFK:n kundiksi. Ei lällätellä että saatiinpas Ruutu/Hirso/kukavain ja anneta naapurille aihetta vittuilla jostain Jokerien pikku-ifklaisuudesta, antaa niiden itkeä ja ollaan me niin kuin oltaisiin hankittu joku markoanttila. Starat on joko tehtävä omista, tuotava ulkomailta tai napattava maakunnista silloin kun eivät ole vielä ihan kaikkien huulilla.
Jokereilla on kaksi valttia, joihin niin IFK:lla kuin sen kummemmin muillakaan seuroilla Suomessa ei ole vastata: Selänne ja Kurri. Suomen kaikkien aikojen ylivoimaisesti parhaat pelaajat ovat molemmat Jokerien miehiä. Tätä kannattaisi hyödyntää ja varsinkin Teemun positiivinen suhtautuminen mediassa (ja Jokerien miehenä) esiintymiseen antaa avaimet vaikka mihin. On aina hyvä, kun on jotain, joka muilta uupuu.
No joo, nyt alkaa ajatus rakoilla sen verran, että lienee parempi lopettaa tältä erää tähän. Mitä ajatuksia teillä heräsi?
Mainostaminen
Taannoinen minä, me, Jokerit-televisiomainoskampanja (http://www.youtube.com/watch?v=lLCrHQNqMmw & http://www.youtube.com/watch?v=KtRBalAuArs) oli kökkö. Pikkulikat kikatellen vannomassa Jokerien nimeen tai viihdemaailman ihmiset puhumassa seurasta kesäisellä Senaatintorilla = no go. Tietyt elementit, kuten omien tunnettujen kasvojen käyttäminen (Teemu ja muut), olivat hyviä, mutta kokonaisuus ontui.
HIFK on ja on aina ollut punainen. Ne profiloituu siihen väriin, siksi Jokerien on ihan turha ruveta kehittelemään rinnalle jotain punakeltaisuutta. Ei tule koskaan toimimaan. Mikä Jokereilla on sitten pysynyt? Logo. No, onhan se oikeasti ollut lyhyitä aikoja jokin muu kuin nykyinen, mutta ei se ole oleellista. Eihän joku "en gång IFK, alltid IFK":kaan ole mitenkään vedenpitävä juttu, mutta hyvin se toimii. TV-mainoskin olisi siis hyvä kietoa jokerimerkin ympärille: Pieni historiikki kuvien muodossa sillä tavoin, että logo on jatkuvasti fokuksessa. Taustalle matalalla stadilaisella äänellä joku persoonallinen stoori, jossa katetaan seuran tähtihetket parilla lauseella kukin, kuvien synkatessa tarinan kanssa.
"Tää kaikki lähti Aimon visiosta kuuskytseittemän. Eka mestaruushan me voitettiin jo seitkytluvulla.. nallipyssyketju pisti heinähattuja solmuun. Kasarilla oli vaikeempaa mut ei sekään ihan hukkaan menny (Kurri). Ysikytluvun alussa pantiin eka oululaiset divariin ja sit flaidattiinki pitkään turkulaisten kaa pokaalista.. ne jakso aina poraa kaikesta (Janeckyn jatkoaikamaali). Se oli hienoo aikaa. Muistatte varmaan Teemun, Oton, Waden ja muut kundit? Sit vaihdettiin hallia kivenheiton päähän Areenalle. Nastaa on ollut täälläkin ja liigan parhaat, ne on aina ollu meiän riveissä. Onhan täs paljon muuttunuki, joo, mut yks on pysyny: on nastaa olla Jokeri."
No joo, ajan kanssa alan ihmiset varmasti kehittelevät paremman tarinan, mutta you get the point. Lisäksi kuviin olisi hyvä sisällyttää vaivihkaa pientä vittuilua naapurin suuntaan (ja muille): Jokerimainosten täyttämä Nordiksen seinä, HIFK:n vaihtuneet logot, espoolaisten vaihtunut jengi (, Peltonen jokeripaidassa?).
Katumainonnassa sama juttu. Logo on taatusti yksi lätkämaailman hienoimmista ja sitä tulisi ehdottomasti hyödyntää enemmän. Sporapysäkkimainoksiin (Minä, me, Jokerit-kamppis mainostoimisto W.Steinmannin nettisivuilla) on ihan turha pistää jotain kasvoja ja huonosti erottuvia lauseita, vaan niistä tulee heti käydä ilmi, mistä on kyse. Vitutti taannoin ajella julkisilla HIFK:n kamppiksen aikaan, kun pysäkit olivat täynnä sydämenmuotoisia kilpilogoja: mitä niihin voi sanoa muuta kuin että siinä ovat ja vituttaa, kun ovat. Kun ne vaihtuivat Jokerien mainoksiin, fiilis oli tietysti hyvä, mutta eivät ne samalla tavalla iskeneet tajuntaan kuin naapurin mainokset. Tuollaisissa mainoksissa ei oikeasti tarvitse olla mitään nerokasta - en mä ikinä ainakaan jaksanut pysähtyä lukemaan niitä lauseita, joita kasvojen seassa oli - vaan tärkeintä on näkyvyys. Takaan jokerikannattajien tuntevan sikana enemmän ylpeyttä katsoessaan oman seuran isoa logoa kuin Vesa-Matti Loirin naamaa ja vastaavasti HIFK-faneja vituttavan kymmenkertaisesti enemmän. Loirista, mummelista tai pikkuskidista (olkoonkin Waden mutsi tai seuran junnu) voi repiä huumoria ja kuittailla, mutta hiljaiseksi vetää, kun narri kaikessa komeudessaan virnuileekin suoraan kohti. Pysäkillä tai Narinkkatorin isolla screenillä.
Jokerit vs Loiri - minuutissa tehty muokkaukseni näyttää tietysti kököltä, mutta ymmärtänette ajatuksen.
(Linkit johtavat kuvaan Jokerien katumainoksesta sekä omaan kuvamuokkaukseeni siitä.)
Fanikama
Fanituotteista on väännetty ummet ja lammet, eikä tilanne ole kovin hohdokas. Valikoima on kökkö ja suppea, joten parannusta olisi tultava ihan joka osa-alueelle. Nostan kuitenkin pari yksityiskohtaa esille.
Tämän kauden peliasun sininen on niin kirkas, että se on enemmänkin lasten vaatteisiin sopiva väri. Siis muokataan värimaailma tuotteisiin aikuisille sopivaksi, eihän tämänväristä paitaa kukaan aikuinen halua itselleen. Kaikenlainen retroilu on nykyään suosittua, joten rohkeasti myyntiin niitä ysärin vihreä-violetti-paitoja. Sanotte mitä sanotte, mutta ne värit punakeltaisine logoineen ja keltaisine numeroineen sopivat oikeasti ihan hyvin yhteen, ovat ennen kaikkea Jokerien ja edustavat aikaa, jolloin Jokerit oli ehdottomalla huipulla. Luulisin, että esimerkiksi näiden herrojen paidat saattaisivat jopa yllättää myynnillään. Samoin myyntiin jotain siivekästä J-viritelmää tai sitten niitä vanhoja paitoja, joissa logo oli isompi (https://fbcdn-sphotos-a.akamaihd.net/hphotos-ak-snc3/17355_268854322774_10038752774_3583480_8153400_n.jpg).
Särmää ja irtisanoutuminen tyylittömyydestä
Lopetetaan lähinnä omaan nilkkaan osuva hassuttelu. Mikkokiviset pöntöllä ja jortikat kenraaleina hakemassa "poikaa kotiin" pois jumbolta ja telkkarista. Samoin amatöörijälkeä olevat pätkät tyyliin tämä (youtube-video screenillä pyörivästä pätkästä). Idea on ihan hyvä, mutta toteutus on yksinkertaisesti saatava paremmalle tasolle.
Omanarvontunto kuntoon Jokereissa, ei nöyristellä ja kuittaillaan pilke silmäkulmassa muille. Ei todellakaan vittuilla naapurin vanhasta hallista, koska se on ollut meidänkin kotihalli ja tärkeä osa Jokerien historiaa. Ei vittuilla naapurin suomenruotsalaisuudesta, koska se on väsynyttä ja tulee lopulta aina takaisin omaan nilkkaan Hjalliksen myötä. Katsomossakin on mautonta huutaa jotain IFK:n päälle pissaamisesta, kun oikea tapa olisi lauleskella Jokerien olevan kaikkien maalaisseurojen alistaja. Kannattajatasolla olisi myös esimerkiksi hyvä iskeä HIFK:ta arkoihin paikkoihin: järjestää "fanimatkoja" Nordikselle jollain paluu kotiin-teemalla ja astua heidän reviirilleen.
Joku Ilari Filppulan näköinen kundi on varmasti ihan hyvä olla joukkueessa potentiaalisia pikkutyttöfaneja varten, mutta tarvitaan jätkiä, jotka heittää kieli poskessa läppää kameroiden edessä. Naapurilla on Kuhtaa, Liivikiä ja vastaavaa jengiä, jotka ovat miljoona kertaa värikkäämpiä kuin joku - kaikella kunnioituksella - Jani Rita selittämässä kesyä lätkäjargonia. Jotain mediakoulutusta pelaajille, että haastatteluissa on näyttävä se ylpeys kantaa jokeripaitaa. Naapurilla tästä hyvä esimerkki on Granlund. Pesunkestävä poropoika tulee Helsinkiin ja on nyt järjestelmällisesti parin vuoden ajan hehkuttanut, kuinka siistiä on pelata HIFK:ssa. Sitähän alkaa jo uskoa pikkuhiljaa. Paikallispelienkin alla olisi ihan mahtava kuulla Väänäsen, Niemen, Mäen tai jonkun muun oman kundin sanovan, että vedetään julleja kuonoon ja palautetaan oikea nokkimisjärjestys.
Lisäksi yksi rohkea veto, joka taatusti aluksi keräisi osakseen naurua ja pilkkaa, mutta olisi pidemmällä tähtäimellä hyvä asia: Tikkasen numero alas katosta. Ehkä siitä kuittailtaisiin, että kuka seuraavaksi revitään alas, mutta tuon virheen myöntämisessä ja korjaamisessa olisi munaa.
Perinteiden esilletuonti ja oma identiteetti
Jos hankitaan pelaajia, kuten Jarkko Ruutu, ei tehdä heistä mitään staroja tai jengin edustuspelaajia. Antaa tehdä kentällä ja kopissa duuninsa, mutta eihän se nyt ole siistiä, että Jokerit jotenkin profiloituu pelaajaan, joka on aiemmin mielletty vahvasti IFK:n kundiksi. Ei lällätellä että saatiinpas Ruutu/Hirso/kukavain ja anneta naapurille aihetta vittuilla jostain Jokerien pikku-ifklaisuudesta, antaa niiden itkeä ja ollaan me niin kuin oltaisiin hankittu joku markoanttila. Starat on joko tehtävä omista, tuotava ulkomailta tai napattava maakunnista silloin kun eivät ole vielä ihan kaikkien huulilla.
Jokereilla on kaksi valttia, joihin niin IFK:lla kuin sen kummemmin muillakaan seuroilla Suomessa ei ole vastata: Selänne ja Kurri. Suomen kaikkien aikojen ylivoimaisesti parhaat pelaajat ovat molemmat Jokerien miehiä. Tätä kannattaisi hyödyntää ja varsinkin Teemun positiivinen suhtautuminen mediassa (ja Jokerien miehenä) esiintymiseen antaa avaimet vaikka mihin. On aina hyvä, kun on jotain, joka muilta uupuu.
No joo, nyt alkaa ajatus rakoilla sen verran, että lienee parempi lopettaa tältä erää tähän. Mitä ajatuksia teillä heräsi?