Kokonaiskuva jää ymmärtämättä ja Masan aikojen lyhytnäköisyys valtaa alaa.
Ymmärrän mitä ajat takaa. Ja siinä on osaltaan vissi perä. Se ero on kuitenkin, jopa Masan aikaan, että Masankin aikana voitettiin jotain ja oltiin edes neljän joukossa. Nyt ollaan hierottu pääsääntöisesti r1 ulos tai maksimissaan kurkittu r2:lle. Siksi näen itse tarvetta isommalle uudistamiselle sen sijaan, että painellaan pääsääntöisesti hybridipakistolla eteenpäin. Mistä ainakin itselle tulee mielikuva, että Jokerit jollain tasolla kuvittelee selviävänsä ilman suurempia puolustustaisteluja pudotuspelisarjoista jatkoon, jota en vain pidä realismina. En mitenkään päin.
Toinen ero minkä itse näen melko erilaisena mainitsemaasi Suomen -19 MM-joukkueeseen on esim. pakiston rakenne viime vuonna. Suomella oli todella kovia oman pään suojelijoita jengissä kuten Lindbohm, Hakanpää, Ohtamaa. Jokereilla näitä ei omasta mielestäni KHL:n konffafinaalitasolle ollut yhtään. Pelaajaa joka voittaa sen oman 1vs1 kamppailun 8/10:stä. Värilasein tähän kategoriaan saadaan Kivistö ja Skele. Muut neljä oli enemmän tai vähemmän yleispakkeja. Toki Skele menee myös tuohon yleispakkikategoriaan.
Alla kuusikko, jolla Jokerit lähti pleijareihin. Nyt muutosta on sen verran, että Lööv-Lepän tilalla on Lindbohm-Holm. Edelleen ollaan siinä tilanteessa, että stop&go pelissä heikoimmillaan olevat Grant ja Krejcik ovat isoissa rooleissa, jota pidän erittäin riskisenä. Yksi pakki sieltä tullee vielä, joka tipauttanee Krejcikin tuosta ulos. Mutta arvauksena - tämän ko.pelaajan vahvuudet ei ole omassa päässä.
50 Viktor Lööv – 18 Sami Lepistö
90 David Sklenicka – 50 Alex Grant
4 Tommi Kivistö – 36 Jakub Krejčík