Viime keväänä Jokerien suurimmat ongelmat olivat kolmen metrin sisällä maalista. Omalla maalilla ei pärjätty, vastustajan maalilla ei pärjätty ja oma malivahti suli. Pelaaminen oli karrikoiden yhtä neppailua ulkona sota-alueelta.
Nyt pelaajamateriaalia on säädetty niin, ettei vastaava toistu. Tyrväinen ja Lahti tuovat voimaa vastustajan maalille ja Karalahti omalle maalille. Lisäksi lupaava Irwing on tullut haastamaan Kilpeläistä.
Siinä mielessä joukkueen pelaajamateriaalia on kehitetty. Ainoa selvä puute on se, että Filppulaa ei ole korvattu. Se on iso, iso moka. Ei auta kuin toivoa, että nykyiset sentterikortit onnistuvat. Se on mahdollista siinä valossa, että Liigassa ei kovin montaa huippusentteriä ole, vaan taso on keskikaistalla joka joukkueessa aika häilyvä.
Samalla pitää muistaa, että Kekäläinen jätti perintönään joukon sopimuksia, jotka sitovat merkittävän osan pelaajabudjetista, tuomatta minkäänlaista lisäarvoa joukkueen kahteen ensimmäiseen kentälliseen. Nöihin kuuluvat luonnollisesti Ruudun, Hahlin sopimukset sekä Kilpeläisen ja Nordlundin jatkosopimukset.
Viime kauden pleijarit osoittivat selkeät puutteet maalien edessä. Tätä paikkaamaan on hankittu kädelliset jyrät Lahti ja A.Tyrväinen hyökkäyspäähän sekä Karalahti toiseen päähän - kaikki pelillisesti positiivisia hankintoja joukkueen pahimman puutteen paikkaamiseksi. Toisaalta samalla on jätetty sentteriosasto hyvän onnen varaan (Filppulan korvaaminen Eavesillä) ja jo ennen kauden alkua nautiskellaan riskien realisoitumisesta. Kauden alla uusia sopimuksia solmineista tutuista pelaajista ainakin Kuparinen tai Nokelainen olisi kelvannut tänne - Teuvon kanssa ykkösketjua muodostamaan. Mikäli syy näiden menettämiseen oli rahan puutteessa, pitää syyttävä sormi osoittaa Kekäläisen suuntaan noiden edellä mainittujen isojen sopimusten vuoksi, mikäli taas kiinnostusta ei ollut voidaan puolestaan Hjallista ja Hjalliksen kiireitä arvostella.
Fakta joka tapauksessa on, että hyökkäys ei ole, eikä ole ollut aikoihin tasapainossa. Joukkueesta puuttuvat ne työteliäät, eteenpäin tahtovat hyökkääjät, joilla on myös pistepotentiaalia. Toisaalla on kolmos-, nelosketjujen jyriä joilta puuttuu jokin ominaisuus, jotta heitä voisi ajatella jatkuviin tulosrooleihin (Rita (kädet), Ruutu (jalat), Hahl (terveys), Mäki (kädet), Hardt (kädet)), toisaalta on taitavia sinttejä, jotka pelataan sääntöjen löystyessä tavalla tai toisella aseettomaksi (Moses, Teräväinen). Oikeastaan Lämsän lahdenkaverit ovat tällä hetkellä lähimpänä luotettavaa tasaista maalintekopotentiaalia joukkueessa. Joukkueesta puuttuvat Koskirannan, Savinaisen, Niemisen, Nurmen tai vaikka Anttilan tyyliset n. 40 pisteen miehet, joita ei siirretä kenkälusikalla irti kiekosta. Aiemmilla kausilla Ruutu on vielä tällainen ollut, mutta viime kauden lopulla alkoi jo näyttää heikommalta. Samoin Harditilla on tähän mahdollisuuksia, mutta tällä hetkellä näyttää heikolta. Mainitut Nokelainen ja Kuparinen olisivat olleet tähän rooliin täsmähankintoja pelipaikastaan johtuen. Lahti ja A.Tyrväinen ovat myös lähellä tätä tyyppiä, mistä edelleen kiitos Virmas-Hjallikselle.
Puolustus on hyvä, jopa erinomainen.