Sentteritilanne on omasta mielestäni se suurin epävarmuustekijä. Vaikka Teräväinen ja Eaves onnistuisivatkin lunastamaan odotukset sentterinä, ei se salli lainkaan loukkaantumisia. Runkosarjassa riittää se, että vältetään säälit, jolloin yhdellä vieraspelin voitolla saadaan missä tahansa sarjassa kotietu ja runkosarjan sijoituksella ei ole olennaista merkitystä. Pudotuspeleissä joukkueen avainpelaajien on oltava täydessä iskussa tai viimeinen liigakausi päättyy pettymykseen. Eaves ja Teräväinen ovat tällähetkellä etukäteen arvioiden ainoat laadukkasta hyökkäyspeliä tuottavat sentterit ja mikäli kumpi tahansa ei onnistu tai loukkaantuu on meillä edessä tilanne, jossa koko joukkueessa on vain yksi ketju, jolla on edellytyksiä pelata pelisuunnitelman mukaista, tehokasta sentterin orkesteroimaa hyökkäyspelaamista. Mikäli molemmat ovat telakalla tai eivät pysty toteuttamaan omaa ruutuaan pelisuunnitelmassa, on tilanne vielä huonompi. Yhden ketjun hiljentäminen vastustajan toimesta etenkin vieraskaukalossa on suhteellisen vaivatonta, kahta ratkaisuvoimaista ketjua on äärimmäisen vaikeaa hiljentää, ja tästä syystä on elintärkeää, että meillä on kaksi ketjua, jotka pystyvät kantamaan vastuun hyökkäyspäässä. Vaikka Hahl onkin kokonaisuutena erittäin hyvä sentteri, ei Hahlin vahvuuksiin sisälly nopea kiekon toimittamien laitureille pieneen tilaan, ilmiömäinen pelikäsitys tai kliininen kyky toimittaa kiekko verkkoon. Hahl on joukkueelle huipputärkeä muiden ominaisuuksiensa vuoksi. Hahlin kaltaisille senttereille on tilausta jokaiselle jengille, mutta vain muuhun rooliin kuin kantamaan kiekollista, peliätekevää roolia.
Toinen epävarmuustekiä on maalivahtipeli. Kilpeläinen on tekniikaltaan yksi tämän maan ehdottomia huippuja. Itsevarmuuden ollessa kohdillaan on vaikea löytää Kilpeläistä parempaa maalivahtia Suomessa pelaavista maalivahdeista. Lukko-sarjassa tapahtunut romahdus kulminoitui Kilpeläiseen, osittain syystä, osittain syyttä. Dufva vei pelin taktisella puolella, valitettavasti, Lämsää kuin mätää kukkoa. Toisessa pelissä tullut pelillinen ja peluutuksellinen romahdus lamaannutti koko joukkueen eikä Lämsä löytänyt siihen enää ratkaisua. Pakit alkoivat peruuttelemaan, pelkäsivät Lukon ykkösketjua ja portugalilaista kääpiötä lähes yhtä paljon kuin Kilpeläinen ja tekivät pelaamisellaan mahdolliseksi sen, että Lukolle avautui kerta toisensa jälkeen laadukkaampia maalipaikkoja kuin Jokereille. Jokereiden hyökkäyspelaaminen yski, peli ajautui kulmiin ja vedot kohti Vehasta tulivat lähes poikkeuksetta sektorin ulkopuolelta. Dufva piti huolen, että Lukko oli joukkueista se osapuoli, jonka pelaaminen oli vahvempaa maaliedustalla kentän molemmissa päissä ja pystyi sen myös joukkuellaan toteuttamaan. Vaikka Kilpeläisellä oli oma ratkaiseva roolinsa kevään pettymyksessä, kantoivat kortensa samaan kekoon niin pakit, hyökkääjät kuin valmennusjohtokin.
Viitaten edelliseen kappaleeseen, Karalahden hankinta paikkaa juuri kyseistä pelillistä vuotokohtaa. Jokereiden tulee voittaa taistelu maalinedustasta pudotuspeleissä jokaista joukkuetta vastaan mikäli haluavat poistua liigasta mestareina. Karalahti on oman maalinedustalla aivan maailmanluokkaa edelleen. Samaa roolia, lähes samassa laadukkuudessa edustaa kentän toisessa päässä A.Tyrväinen. Karalahden ja Tyrväisen sopimusten kautta Jokerit saavat käyttöönsä etenkin pudotuspeleihin tarvittavaa osaamista sellaiselle pelin osa-alueelle, jonka puutteeseen viime kausi päättyi liian aikaisin. Toinen merkittävä seikka Karalahden pelillisestä hyödystä on erittäin laadukas ykkössyöttö, joka poikkeuksetta lähtee napakasti, tarkasti ja älykkäästi. Asialla on iso merkitys kiekkokontrollipelitavan hyökkäysten käynnistyksissä. Kun tempoa on tarkoitus lisätä, Karalahden tapa avata peliä älykkäästi ja nopeasti nousee vielä suurempaan arvoon. Ymmärrän Karalahden hankinnan pelillisin perustein hyvin ja viitaten edelliseen kevääseen vielä paremmin.