Lässyn, lässyn...Nimi selässä kyllä takaa aina jotain. Esimerkiksi kiinnostavat pelaajat tuovat lisää katsojia halliin ja luovat paremmat edellytykset menestymiselle. Usein kuulee, että "tähdillä ei voiteta" ja muuta skeidaa, niin ihmettelen suuresti miksi SM-Liiga joukkueiden toimarit ylipäänsä kilpailevat parhaista saatavilla olevista pelaajista. Eikö olis helpompaa maksaa Suomi-Sarjan pelureille 40 000e per naama vuodessa ja voittaa joka vuosi mestaruus? Koska se on näin helppoa, niin ihmettelen suuresti, miksi SM-Liiga joukkueet tekevät usein tappiollisia tilikausia? SM-Liigan historian aikana varmaan 80% mestaruuksista on voitettu sarjan top-4 kalleimmilla joukkueilla. Miten tämä voi olla mahdollista?
Kuuntelen.
Dixon ja Raanta laitettiin jo lihoiksi ja uusia pelaajia on hankittu saaduilla pelimerkeillä tilalle.
Nimet selässä takaa vittujakaan, eivätkä välttämättä tuo katsojia yhtään sen enempää halliin jos joukkueen esitykset nimistä huolimatta ovat täyttä perseilyä ja kuraa. Millä perustelet Jokerien ja sen halliyhtiön kymmenien miljoonien suuruusluokassa olevat tappiot 2000-luvulla jos kerran kiinnostavat suuren hintaluokan pelaajat tuovat perkeleesti lisää katsojia halliin ja luovat käsityksesi mukaan paremmat edellytykset seuran menestymiselle?
Seurat kilpailevat kalliiden pelaajien perässä pelkistä mielikuvista ja toiveista ääliökannattajien silmissä, joiden avulla yrittävät saada nämä halliin kuluttamaan ja ostamaan kausikortteja. Dixon oli Porissa tähtl niin palkkatasollisesti kuin kentälläkin pisteiden valossa, silti hänen lähdettyään KHL:ään Ässät alkoi vasta pelaamaan joukkuena yhteen, joka vei mestaruuteen asti. Jääkiekkojoukkue on myös on kallispalkkaisten yksilöiden lisäksi myös joukkupeli, johon joukkuekemia vaikuttaa ja tässä kohtaa tulee esiin urheilun suola. Halvalla kasattu nimetön joukkue voi voittaa kalliilla kasatut joukkueet milloin vain jos pelaavat omilla vahvuuksillaan ja sovitulla taktiikalla joukkueena yhteen.
Suomisarjasta kootuilla pelaajilla tuskin ei ainakaan alkuun ehkä pärjäisi liigassa, mutta parhaista Mestis-pelaajista kootulla joukkueella voisi jo ihan realistisesti pelata SM-liigaa. Helppoahan menestyminen missään urheilussa ei ole milloinkaan ja pärjääminen on myös aaltoliikettä, välillä parempia, väliin huonompi kausia. SM-liiga joukkueen pyörittäminen bisneksenä, jossa pelataan myös mielikuvilla ja unelmilla jostakin katsojien silmissä on yleensä lähtökohtaisesti tappiollista tällä mentaliteetilla. Seurat, jotka malttavat odottaa menestystä kauemmin kuin seuraavaan kevääseen saakka, tekevät paljon maltillisempaa pelaajapolitiikkaa ja kasvattavat määrätietoisemmin omia junioripelaajiaan tekevät myös useammin voittoa kuin esim. Jokerit, joka väkisin on 2000-luvulla vuodesta toiseen on yrittänyt ostaa mestaruutta isolla rahalla, jatkuvasti pelaajia ja valmentajia vaihtamalla.