Hämmennetään nyt sitten...
...Pikkuisen kuitenkin kärppälasien takaa - jos sopii?
Voitettiin runkosarja. Voitettiin mestaruus. Ilmeisesti ensimmäisen kerran pitkään aikaan runkosarjan voittaja voittaa mestaruuden. Onko peräti niin, että ensimmäisen kerran historiassa? Aika kova sana "keltanokka" -valmentajalta, joka oli kuollut ja kuopattu jo siinä vaiheessa, kun 3-vuotinen sopimus julkistettiin.
Mielestäni erot 2004 Heikkilän ja 2005 Jalosen mestaruuksien välillä on minimaalinen. Heikkilän luotsaama joukkue oli mielestäni pikkuisen kovakuntoisempi - ehkä lievästi puolustushalukkaampi - kuin Jalosen vastaava. Kari Jalosen ryhmä oli taitavampi, teknisempi ja hieman yhtenäisempi - ehkä myös hyökkäävämpi. Toisaalta taas pelikonseptia oli "Kaken" ajoista turhaa lähteä radikaalisesti muuttelemaan, koska pelaajarunkokin pysyi kutakuinkin samana.
Yhtä kaikki. Mestaruus on aina mestaruus, mutta jos halutaan spekuloida vähän tämän vuoden joukkuetta ja tyyliä, jolla runkosarjan voitto ja mestaruus lopulta tulivat, niin tässä;
koko kauden tökkinyt, todellinen murheenkryyni, hyökkäyksiin lähdöt - ts. puolustajien avaukset - parantui ihaantellisesti pleijareihin. Ne olivat nopeita ja vastustamattomia. Runkosarjassa jopa hävittiin muutama peli tämän takia, koska keskialueen läpi oli todella hankala päästä hyökkääjien puurouduttua siihen ja vastustajan ehdittyä ryhmittyä asemiin. Eli munittiin itse pisteitä. Play-Offseissa kiekkoa liikutettiin omalla alueella ja annettiin kiekkoa vauhtiin - hyökkääjille. Peliä myös yksinkertaistettiin, jonka kautta helppous ja rentous astuivat kuvaan. Neppailu jäi, fyysisyys astui kuvaan ja sitä kautta pelaajat elivät itseluottamuksessa. Propsit valmennusjohdolle - ja etenkin KJ:lle - myös peleihin valmistautumiseen, eli siihen panostettiin täysin ja keskityttiin henkisen kantin pitämiseen, mitä itse henkilökohtaisesti epäilin "Kojon" valmennusmetodeissa. Se oli itseasiassa ainut asia, minkä luulin pettävän. Ei pettänyt, oli vesitiivis ja paras alue koko joukkueessa, mikä heijastui etenkin pleijareissa. Ylivoimapeli oli ainut osa-alue, mikä ei toiminut oikein missään vaiheessa, mutta eipä se toiminut muillakaan joukkueilla ratkaisevasti - ainakaan pleijareissa. Alivoimapelaaminen taas tänä päivänä on niin tiivistä ja agressiivistä, että maaleja on todella vaikea tehdä. Jokerien ykkösylivoiman tylsyttäminen finaaleissa oli yksi ratkaiseva pointti mestaruuden kannalta. Alivoima pelasi - koko kauden. Maalivahti Bäckströmin peluuttaminen lähti hänestä itsestään ja tämä onkin maalivahdeilla asia, joka on niin yksilöllistä. "Nikke" halusi pelata paljon, ja kokoajan pelaamalla tuntuma ikäänkuin pysyi. Kuntopiikiin kohdistaminen pleijareihin oli selviö, mikä oli nähtävissä. Olin ihan varma, että Bäckström on parhaimmillaan viimeisellä kahdella viikolla.
Tosiasiassa joukkue - eritoten tänä vuonna - oli tasapainoinen, harmoninen ja yhtenäinen, minkä loppusilaus annettiin Pietarissa. Mestaruuden siemen viljeltiin SuperSix-turnauksessa.
Joka tapauksessa, Kärppien peli ikimaailmassa tule olemaan täydellisen valmista - turha luullakkaan - mutta parantamalla konseptia siitä saadaan liki täydellistä. Pleijareissa se sitä oli, lukuunottamatta ylivoimapeliä, mikä takkusi - ja pahasti. Mutta ei ratkaisevasti.
Btw. Jalonenhan on armoton työnarkomaani ja käyttää valmennukseen ja joukkueen hyvinvointiin 24 tuntia vuorokaudessa. Ilmeisesti Areenan - tai Areenaan rakennettujen lisähuoneiden (tietokonehuone yms.) - sohvat olivat tulleet viime kaudella todella tutuksi.
Tästä huomaa, kuinka KJ on sydämeltään ikuinen kärppä - routaydäminen sellainen.
Ja mitä tulee Jalonen-Jortikka -keskusteluun, voin lisätä, että omasta mielestäni Jortikka varmasti luuli, että kärppäpuolustajien avaussyötöt eivät edelleenkään toimi ja lähtevät hitaasti, niinkuin usein runkosarjassa - toisin kuitenkin kävi. Aktiivinen kiekonliikuttelu sai jokerihyökkäävät ajamaan itsensä pihalle jo varhaisessa vaiheessa hyökkäyspäädyssä, joten Kärppien hyvät ja nopeat hyökkäyksiin lähdöt olivat myrkkyä Jokereille, joiden hyökkääjät eivät ehtineet riittävän nopeasti enää kiekon alle. Tämä poiki Kärpille auttamatta ylivoimahyökkäyksiä. Kun paine annetaan aktiivisesti pakeille, on viisikoiden etäisyydet toimittava, muuten vastustaja saa kiekonriistoja - usein sota-alueella - ja niistä tarvittavat maalipaikat. Näin ei onneksi käynyt, vaan Kärppien erittäin jäätävä ja kurinalainen pelisysteemi toimi moitteettomasti. Toisekseen Jortikkahan muutti pelikonseptiaan vain siksi, koska hän tiesi Jalosen tuntevan hänen normaalin pelikonseptinsa liian tarkkaan, olihan "KJ" kaksi vuotta hänen apurinaan - ja oikeana kätenään. Se ei toiminut tällä kertaa.