Henkinen takalukko näköjään vaan jumiutuu entisestään. Niin sekalaiselta kuuleman mukaan peli oli näyttänyt. Se oikeastaan kulminoitui tässäkin pelissä Joonas Hallikaisen vaihtona alivoimamaalin jälkeen, jolloin Immonen halusi Hallikaisen pois. Miksi? Oikeastaan aivan sama, sillä henkinen paine on myös Immosella kova, joten aika ymmärrettävä veto tuohon kohti. Joka tapauksessa hätäinen ratkaisu, jota ei varmasti ymmärretty ennenkuin tehtiin. Hallikainenhan pelasi siihen asti erinomaisen pelin, eikä KalPan maalit olleet hänen.
Positiivista ottelussa oli Jokereiden kannalta tietysti kaksi pistettä, Karl Goehringin virheetön torjuntatyöskentely sekä Tony Virran pään nostaminen henkiseksi liideriksi. Tätä on odotettu - missä vitussa Sä oikein olit? Et ainakaan tässä liigassa! Hienoa, että suunnannäyttäjiä löytyy edelleen, eikä Virta varmasti ole ainoa: Petri Pakaslahti, Sami Lepistö, Petri Varis... Löytyyhän noita. Ja pitääkin löytyä.
Peliä en nähnyt, joten on vaikeaa analysoida, miten työmoraali, taistelu ja joukkuehenki pihisee tällä hetkellä helsinkiläisjoukkueessa. Se on ainakin kylmä fakta, että pohja on kosketettu ja liigan viime vuoden hopeamitalisti jatkanee tästä suunta ylöspäin.
Kuopiolaisjoukkue näyttänee pikku hiljaa, että se kuuluu liigapesueeseen. Oikein, sillä tänäkin iltana se taisteli arsenaalinsa nähden erinomaisesti kirkkaimpana tähtenään Samuli Suhonen, Juha Alastalo ja Kimmo Kapanen. Hyvää taustatukea antaa ainakin Jani Tuppurainen, joka ilta toisensa jälkeen näyttää nousevan esille sekä pelillisesti, että pisteellisesti. Kokonaisuudessaan KalPa pelaa sitä kiekkoa, millä se pystyy pärjäämään; tiiviisti puolustaen, hyvin liikkuen sekä maalipaikat hyväksikäyttäen. Jatkakaa samaan malliin...