Jypiltä pisteitä?
Jokereiden loppuohjelma on ennakolta pelottavan helpon näköinen. Ei ole todellakaan ollut vuosikausiin Jokereiden vahvuus kääntää pelejä ennakolta selkeästi heikompia vastaan, vaan kuokkaan on tullut yllättävän usein milloin pelikaaneilta, milloin jypiltä jne. Tämäkään kausi ei ole tehnyt poikkeusta ja jyp johtaakin otteluvoitoin 2-1 tämän kauden kohtaamisia. Viime vuoden jengimme oli paperilla ylivertainen jypiin nähden, mutta niin vain hakivat täysiä pisteitä areenalta. Pirullisesta vastustajasta on siis kysymys.
Itse en ole tänä vuonna nähnyt paljoakaan jypin pelejä. Niiden vähien perusteella on kuitenkin varsin selvää, miten jyp pisteensä hakee, jos hakee. Vastahyökkäyksistä joukkue voi tehdä maalin tai pari. Muuten jyp roikkuu, repii, raastaa ja huitoo. Äärimmäisen vittumaisesti ja sääntöjenkin rajoja venyttäen joukkue pyrkii puolustamaan omaa maaliaan. Mitään selityksiä tälle pelitavalle ei pyritäkään antamaan, vaan useampaan kertaan on joukkueen puolelta tullut kommentteja, että peli on helvetin kaukana kauniista, mutta siitä ei välitetä. Jokainen kulkee tyylillään ja näyttää siltä, että pleiareihin noin pääsee. Se on tietysti hieno asia jypin kannalta, joka viime vuoden hivenen tasokkaammalla materiaalillaan oli yllättää Kärpät. Mihin asti lento riittää tämän vuoden roikkujilla?
Jokereiden ongelmat ovat minusta monitahoiset. Toisaalta lepoa ja harjoittelua ei ole ollut riittävästi. Ongelmat ovat tältä osin myös itseaiheutettuja.
Toinen ongelma ovat hyvän syyskauden myötä nousseet odotukset - niin organisaatiossa kuin kannattajissakin. Mihin tämän kauden pitikään tähdätä? Onneksi Jortikka on pitänyt linjansa hyvin ja omia nuoria on nostettu erittäin järkevästi joukkueeseen. Kehitysprojektin hienoimmat helmet ovat Lepistö ja Filppula, joilta on nähty isoja tekoja jo tänä vuonna. Joko he ovat ensi vuonna ehdotonta runkomateriaalia? Ehkä. Lepistö näyttää olevan yksi tärkeimpiä pakkeja jo nyt.
Kolmas ongelma on epäonnistuneet pelaajhankinnat viime ja tällä kaudella. Viime kaudeksi hankitut pitkän sopimuksen tehneet pelaajat eivät ole nostaneet profiiliaan ja uuden mahdollisuuden saaneet, sekä monet uudet hankinnat ovat olleet huonoja. Turunen, Pesonen, Tukio, Vertala eivät ole täyttäneet ruutuaan yhdessä tai erikseen. Mikäli pari heistä olisi pystynyt nousemaan odotetulle tasolle, niin tässä puhuttaisiin vakavasti mitalipeleistä. Nyt niistä voi illalla haaveilla, mutta suuria mahdollisuuksi sinne ei reaalielämässä ole.
Vostrakeja ei pitänyt hankkia. No nyt niitä hankittiin kuitenkin ihan kuten viime vuonnakin. Metroa lukuunottamatta kaikki VIISI! muuta ulkomaalaishankintaa ovat epäonnistuneet. Warriner on onnistunut pelillillisesti olemaan jonkinlainen vahvistus, mutta terveys ja kunto ovat pettäneet pahemman kerran.
Kuinka paljon vaihtuvuus on häirinnyt pelejämme? Luultavasti paljonkin, sillä pelityyli on tällä hetkellä täysin hukassa. Luultavasti joukkueen hajalla olon takia, mutta osin myös vaihtuvuuden. Jortikka itse halusi joukkueen mahdollisimman valmiiksi jo kesäksi. Sen piti olla sitoutumista edistävä tekijä. Niin varmasti olisikin. Nyt monien pelaajien sitoutimistason voi vaivatta kydeenalaistaa.
Jos tänään halutaan pisteitä saada, niin yhden ketjun panoksella se ei onnistu. Paine on saatava jatkuvasti jypin päätyyn. Kaveri pelaa niin kapealla materiaalilla, että hyvä asenne ja sitä myöten tasainen vyörytys katkaisee selkärangan kaverilta varmasti. Tämä tarkoittaa käytännössä tarkkaa ja varmaa puolustamista, sillä sieltä kaikki kuitenkin lähtee. Pakkien avaukset ovat esim. viime kauteen ja joulunalukseen nähden tällä hetkellä karmean hitaita ja huonoja. Pelin kääntö ja häirintä hyökkäyspäässä olisi saatava nopeammaksi. Tämän osa-alueen takkuilu on maksanut tehoja hyökkäyspäässä, mutta myös aiheuttanut hirveän määrän takaiskumaaleja kiekon menetyksinä ja liian vapaina vastahyökkäyksinä. Eli: jos et puolusta hyvin, et hyökkääkään hyvin.
Tämä kaikki edellyttää hyvää liikettä. Se on ollut kadoksissa. Pelaajista ei tule enää sen nopeampia kuin he ovat, mutta aktiivisuus ja se kuuluisa töiden tekeminen pitää paketin yhtenäisenä ja avaa varmasti maalipaikkoja. Sen lisäksi jypin kaltainen vastustaja ei aktiivista vastustajaa vastaan tule saamaan montaakaan laatulaukausta ottelussa. Tämän myötä jäähypenkin ovikin käy oikeaan suuntaan: kaveria jäähylle, ei Jokeria.
Vime viikko oli tuloksellisesti heikko, mutta perjantai ja lauantai antanevat toivoa paremmasta. Jokerit oli ehkä parempi kuin pistesaldo osoittaa. Toivotaan, että sunnuntain Blues-peli oli vain peliruuhkan ansiota. Tämä käy jossain määrin selityksestä siksikin, että sunnuntaina joukkue ei ehtinyt edes aamujäälle, koska Turussa oli mennyt niin myöhään.
Tätä taustaa vasten lopputulosveikkaukseni on 3-1.