Toki valinta saattaa olla mitä osuvin, mutta faniuteen liittyvä perusteeton toivo ja hekumointi jonkin verran huvittaa.
Eikös fanius juuri ole perusteetonta toivoa ja hekumointia silloin harvoin, kun siihen on aihetta. Suuria tunteita ja toiveita, sano.
Hazardin tämän kertainen on tapansa mukaan varsin osuva, mutta blogimaisuudesta varmaan johtuen kovin yksipuolinen. Eikös tuollainen taipuminen, mahdollisuuksien näkeminen ja korostaminen, uhkien sijaan ole kovin ihmisluonnolle tyypillistä, suorastaan mielenterveydelle olennainen defenssi. Tuo kirjoitus oli vähän kuin naapurin Arskan voittaessa lotossa toteaisi, ettei se onneton paskiainen siitä onnellisemmaksi muutu ja juo vielä rahoillaan henkensä, kun työssäkin lopetti. Tosia, "terävästi" havaittuja uhkia, mahdollisuudet sivuuttaen.
Ja jääkiekko(fani-)maailmassa entistä todenpaa. Raimon IFK-pesti oli innokkaan, äänekkään vähemmistön mielestä jumalasta seuraavaa, suuri massa pallottelee mahdollisuuksia ja uhkia taipuen puoluekannasta onnistumisen (IFK) tai katastrofin (Jokerit) puolelle ja osa faneista änkyröi periaatteesta vastaan, kun perseelleen menee kuitenkin.
Oikeastaan äänekkäimpien Jokereiden tuhoa huutelevien mekanismi on ihan vastaava. Jokereiden KHL-vallloituksen onnistuminen tarkoittaa väistämättä SM-liigan kiinnostuksen heikkenemistä median ja muiden suurien suunnatessa katseitaan itään (ja etelään). Jos taas profetia osuu oikeaan on SM-liigalla palaa pullistella ja ottaa (tai olla ottamatta) tuhlaajapoika kotiin.
Oikeastaan noihin tiivistyy omatkin aatokset. Mahdollisuudet vievät tällä hetkellä mielessä voiton uhista. KHL voi tuoda Jokeri-paitaan sen tason pelaajia ja luoda joukkueen millaista ei 90-luvun jälkeen ole suhteessa maailman muihin liigoihin nähty. Silloinhan SM-liiga seurasi kiinnostavuudessaan heti siinä NHL:n perässä, Ruotsin kanssa rintamassa. Nyt on ohi heittänyt Sveitsit, Ruotsit ja KHL:t ja Jokerit oli hetken maailman 100:ksi kiinnostavin joukkue maksukykynsä ja ympäristönsä vuoksi. Nyt on mahdollisuus kolkutella sitä TOP-50:iä uudestaan. Mielessä ja kokoonpanohahmotelmissa pyörii Laineet, Lahdet, Lepistöt, Santalat, Nokelaiset, Kapaset, Niskalat ja Lassilat Moisioiden sijaan. Samalla syntyy suomalaisille huippulupauksille realistinen vaihtoehto väliaskeleeksi matkalla NHL:ään, voisiko olla että ristolaiset, barkovit ja teräväiset voisivat taistella paikasta Jokeri-paidassa. Parempia, kiinnostavampia pelaajia - ja toivottavasti enemmän taklauksia ja vähemmän kahvaa = parempaa peliä ja parempaa viihdettä.
Toki uhkia on, mutta mieli selittää, että vituiksi mennessään liiga ottaa avosylin tuhlaajapoikansa vastaan. Häntäpäässä kyntämistäkin olisi ihan OK seurata, kun se jälleen johtuisi pienemmistä resursseista, eikä pölhömmistä päättäjistä. Siitä sitä tuli joskus aloitettua.
Fiilistelyketjuun kai olisi pitänyt tämä työntää, mutta kovasti nämä täällä tuntuu rönsyilevän ketjuittain. Tuosta Hazardista sai tikulla silmään, tai jotain.