Hyvä Hjallis, hyvä Masa.
Lähestymme teitä kirjeellä päivänä, jolloin ratkeaa se jatkuuko rakastamamme joukkueen kausi. Takana on raskaita kuukausia, mutta haluamme kiittää teitä yrityksestä. Ette ole ainakaan jääneet toimettomiksi.
Mutta kävipä tässä kaudessa kuinka tahansa, niin tämän kirjeen motiiveina ovat paljon suuremmat asiat kuin yhden kauden menestys tai menestymättömyys. Kyse on Jokereiden identiteetistä ja imagosta. Viime viikkoina olemme keskustelleet asiasta useiden kaltaistemme, vuosikymmeniä Jokereita kannattaneiden ihmisten, kanssa ja uskomme toimivamme nyt heidän äänitorvenaan.
Sekä me vanhemmat kannattajat että muu suomalainen kiekkoyleisö tunsi ja kunnioitti Jokereita hyvänä kasvattajaseurana. Tunnusmerkkeihin kuuluivat juonikkuus, taito, nopeus. Yksinkertaisesti, ilo pelaamiseen. Aika ehkä kultaa muistoja, mutta juuri näistä syistä meistä ja monesta muusta tuli elinikäisiä Jokereiden kannattajia.
Tätä perinnettä haluaisimme vaalia ja siksi olemme huolissamme. Teistä, Harry ja Matti, asia saattaa kuulostaa uskomattomalta, mutta meille tosifaneille menestys ja mestaruudet eivät ole itsetarkoituksia. Pidemmällä aikavälillä tarkastellen paljon tärkeämpää on se, millaisia ovat joukkueen identiteetti, filosofia, arvot, se miten asiat teemme. Yhdellä sanalla: identiteetti.
Ja kuten tunnettua, identiteetin rakentaminen on jatkuvaa, pitkäkestoista työtä. Menestyspaineissa (myös taloudellisissa) se on helppoa hukata. Juuri siksi olemme huolissamme.
Viime päivien huhut ovat kertoneet suuresta vaihtuvuudesta ensi kauden joukkueessa. Toki, kilpaurheilussa paikka on lunastettava, mutta asiat harvoin korjaantuvat pelkästään dramaattisilla karsimisilla tai hankinnoilla. Asioita olisi meidän vaatimattoman näkemyksemme mukaan tarkasteltava strategisesti, ei päiväkohtaisesti.
Se kaipaamamme identiteetti rakentuu ainoastaan sisältäpäin. Ulkoiset ratkaisut, valmentajat ja pelaajat, vain täydentävät ja vahvistavat, valittuja linjauksia.
Mitä sitten toivomme tulevaisuuden Jokereilta? Jo muutamaan otteeseen kiitettävästi aloitettua omien junioreiden sisäänajoa on jatkettava. Heidän kehitystään ja kasvuaan me haluamme seurata, näiden kivistöjen, koivistojen, anderssonien, urosten, lehteröiden, strömbergien. Kuten Sinäkin Harry olet todennut, miksi ylläpitää junioritoimintaa, jos muut sitten korjaavat hedelmät? Mikään ei ole faneille raskaampaa kuin katsoa omien junioreiden tekevän maaleja ja menestyvän muissa joukkueissa. Annetaan heille mahdollisuus ja tingitään edes hieman ja hetkeksi siitä ikuisesta, hampaat irvessä tapahtuvasta mestaruuden tavoittelusta.
Lupaavia omia kasvatteja täydennettäköön sitten todellisilla, jo meritoituneilla, pelaajilla, jotka sopivat joukkueen identiteettiin. Joukkue ja sen arvot ja filosofia tulevat aina ennen pelaajia ja valmentajia, ei toisinpäin. Katsojat saapuvat Areenalle katsomaan nimenomaan Jokereita, ei jotain tulosvastuullista joukkoa yksilöitä, jotka on koottu saavuttamaan kaiken heti, tässä ja nyt.
Olkaa siis rauhassa, kyllä me jaksamme sitä menestystä odottaa. Sillä sitä makeammalta se maistuu kun se viimein tulee. Ja jos pohja rakennetaan oikein, menestys on tasaisempaa ja jatkuvampaa. Haluamme, että lapsemme rakastuvat Jokereihin kuten isänsä ja saavat olla ylpeitä joukkueestaan vielä sittenkin kun meistä on aika jättänyt.
Pahoittelumme pateettisuudesta, mutta kyse on sydämen asiasta.
( viestin kirjoittajat ovat pitkänlinjan jokeri-ihmisiä )