Porilainen
Hyvin tuo porilaisuuden lyhyt oppimäärää pitää paikkansa, pätee ainakin minuun lähes joka kohdaltaan. Luontaantyöntävä, jep, ainakin jos naisilta kysyttäisiin niin olen todella luontaantyöntävää tyyppiä. Itseään vähätteleviä, jep, siitä esimerkki tuossa edellisessä lauseessa. Pessimistisiä uhoajia, jep, tämä käy aivan loistavasti ilmi täällä Jatkoajassakin. Uhotaan, mutta ei oikein uskota. Mielikuvituksetonta ruokaa, no jaa, tämä ei täysin täsmää. Nahkiaisia nyt voi kerran vuodessa torilla mutustella, mutta ei mitään suurta herkkua, mieluummin otan naapurikojusta herkullisen Ojalan lihapiirakan. Porilaisia, no sellanen kyllä menisi, mutta ei tässä kaupungissa taida olla enää edes myynnissä niitä aitoja porilaisia. Porilainen on jäänyt Hese- ja Mäkkiruuan jalkoihin. Ohrakryynivelliä, nou tänks, ei milloinkaan. Kakkoa, no joo mikä ettei, kyllähän tuore kakko aina maistuu. No, ehkäpä ruokakulttuuri on vähän muuttunut, joten tuo puoli ei välttämättä päde. Ässiä totta kai haukutaan, kuten kaikkea muutakin ja huppuakin vedetään himmeäksi. Ja toivottavasti hornankattilassa tosiaan taas aletaan huutamaan kitarisat ritisten. Jees, olen ehdottomasti porilainen. Niin, tänä viikonloppuna vietetäänkin Porin päivää, onnea Pori. Ja sen kunniaksi paikalliset joukkueet vähän pöllyttävät pääkaupunkiseudun porukoita.
Illan pelistä voisi tosiaan sanoa, että eipä sillä niin väliä. Tappiokin on hyväksyttävä, mutta murskatappiota ei saa tulla ettei ajauduta taas ahdinkoon. Sunnuntaina on ehdottomasti jatkettava hyviä kotiesityksiä ja kaadettava Blues kaiken kansan edessä. Siinä on taas hyvä mainostilaisuus houkutella yleisöä takain hallille.
Tai no mikä ettei Jokeritkin kaatuisi, onhan Ässät positiivisessa nosteessa. Vaikeasta alusta ollaan selvitty ja hanat on saatu auki, ehkä ollaan jo aivan pitelemättömässä hurmoksessa. Kyllä, Ässät voittaa 2-3.