En tiedä miten hyvin tämä nyt sopii tähän ketjuun, mutta sopivamkaan en keksinyt ja uudeksi ketjusi tästä tuskin on...
Lukaisin tuossa NHL-puolen lukioiden vinkistä
Jouni Niemisen blogista mielenkiintoisen artikkelin tilastojen vaikutuksesta NHL-maailmaan. Tuosta heräsi ajatus sen täysipäi(väi)sen MJ-koutsin lisäksi yksi mahdollinen lisä valmennussektorille. Suomessa vastaava tilastojen tarkkailu ja hyödyntäminen on käsittääkseni melkoisen lasten kengissä. Ei täysin olematonta, mutta silti kaukana ammattimaisesta touhusta. Käsittääkseni dataa jonkin verran kerätään, mutta syvällisempää analyysia tuskin sen pohjalta liiemmin tehdään. Tuon Niemisen kirjoituksen pohjalta kun se on muutakin kuin vain parin videon kelausta tai nykyisin Eliteprospectsin selausta.
Toki esimerkiksi baseballiin verrattuna pelin luonne ja nopeus luovat enemmän muuttujia yhtälöön ja antavat sattumuksille suuremman merkityksen. Siltikin jos miettii kautta 2014-15, en todellakaan näkisi huonoksi asiaksi testata mahdollisesti ulkopuolista konsultointia syvempien tilastojen osalta. Karu fakta kuitenkin on, että vastustajat tulevat olemaan vähemmän tuttuja kuin liigassa ja omaa toimintaa on melkoisen vaikea ryhmittää vastustajaa ajatellen jos vastustajaa ei tunne. Samoin pelaajatasolla tuntemus on varmasti melko vähäistä, mikä voi esimerkiksi torjunnoissa, maalitilanteissa ja erikoistilanteissa tuoda ratkaisevan eron. Esimerkiksi tuossa kirjoituksessa Nieminen kertoi Bowmanin "rankkariarvauksista" ja Cobol kirjoitti kuinka Irvingin heikkous oli hetken aikaa täysin skouttaamaton liigan osalta.
Kun KHL:aa miettii, nostaisin seuraavat seikat esille tarkemman tilastoanalyysin puolesta:
1) Joukkueet sarjassa pelaavat hyvinkin erilaisin tyylein. Oman näppituntumani perusteella osa joukkueista suosii hyvinkin kiekollista ja "pehmeää" peliä, toiset taas pohjoisamerikkalaisempaa lätkää. Jos omaa sapluunaa pystyy tarpeeksi mukauttamaan vastustajan vahvuuksien ja heikkouksien mukaan, voi keskitason budjetillakin pärjätä melko kivasti. Eikä tuon suoraan tarvitse tarkoittaa sitä, että meillä ei olisi omaa pelillistä identiteettiä tai pelitapaa: riittää kun pystymme oman palettimme rajoissa mukautumaan muuttuviin tilanteisiin.
2) Joukkue tulee muuttumaan melko paljon. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jatkajien ja tulijoiden täytyy sopia paremmin uusiin kuvioihin. Jos omat tarpeet pystytään tarpeeksi tarkasti kaavoittamaan, vähennetään hutien määrää melkoisesti. Vaikka joku pelaaja olisi kovaa tekoa Liigassa, ei hän välttämättä sovi KHL:n vaatimuksiin ja vastaavasti jollekin uusi ympäristö voi sopia erityisen hyvin. Tämä taas tarkoittaa sitä, että vain kokonaisvaltaisella tuntemuksella pystymme tekemään parhaat ratkaisut. Päivittäin pelaajien kanssa tekemisissä oleva kaveri varmasti tietää pelaajien sopeutumisen Liigaan, mutta pystyykö hän täysin sisäistämään uuden liigan ja uusien vastustajien vaatimukset? Tuossa tilanteessa en näkisi ollenkaan huonoksi vaihtoehdoksi sitä, että peli pistettäisiin "palasiksi" ja käytäisiin yksityiskohtaisesti läpi soveltuvuutta.
3) Me pääsemme tulemaan sarjaan "uutena" vastustajana monelle ja kun joukkue tulee muuttumaan melkoisesti, meillä on olemassa pieni yllätysmomentti. Jos me tunnemme vastustajan ja vastustaja ei tunne meitä, meillä on sillä sarjalla melkoinen etu. En tunne KHL-joukkueiden tapaa kartoittaa muita joukkueita ollenkaan, mutta jos se on samalla tasolla joidenkin hankintojen kanssa... Jos me tunnemme vastustajan kärkiäijät aina anopin nimeä myöten ja vastustaja hankkii vahingossa väärän kaverin veljesparista, on ero melkoinen.
4) Me emme pysty kasaamaan sarjan parasta joukkuetta paperilla. Suurimmat venäläisjoukkueet pystyvät maksamaan aivan käsittämättömiä liksoja samalla kun verottaja kohtelee pelaajia paremmin. Me voimme kuitenkin menestyä sillä, että teemme muita asioita vastustajia paremmin. Tähän kohtaan perustuu moni muukin asia kuin vain pelikirja ja tilastollinen analyysi ammattimaisin keinoin, mutta yhdentekeviksi en noita laskisi. Pienistä eroista tulee kuitenkin loppujen lopuksi melko ratkaisevia tekijöitä kokonaisuuden kannalta, osittain kuten viimeiset pleijarit ovat osoittaneet. 60 matsin jälkeen Lukko oli meitä selkeästi huonompi, mutta yksilöt (sekä onnistuneet että epäonnistuneet) olivat ratkaiseva ero. Samoin me pyyhimme naapurilla jäätä vuotta aiemmin pelaamalla joukkueena paremmin.
5) Hieman edelliseen viitaten, yksilötasolla parhaiden joukkueiden kärkiosaaminen on aivan toista kuin meillä. Me täällä skouttaamme waivereihin asetettuja pelaajia, KHL:n kärkiseurat hakevat osaamista NHL-kokoonpanojen sisältä ja pystyvät maksupolitiikallaan pitämään osan tähdistään jopa yksisuuntaisen NHL-pahvin edessä. Tätä "osaamiseroa" voisi kuitenkin kaventaa sillä, että noiden pelaajien ei anneta pelata omilla vahvuuksillaan. Jos heidän kikka-arsenaalinsa on tiedossa ja heikkouksiin voidaan iskeä, pystytään tuota eroa horjuttamaan. Jos 80-vuotias Bowman pystyy vieläkin saamaan Niemisen kaltaisen kaverin yllättymään "rankkariarvauksillaan" maailman kovimman liigan (ja parhaiden pelaajien) osalta, me pystymme samaan maailman toisiksi kovimmassa liigassa jos asiaan panostetaan. Ja tuon ei tosiaan tarvitse (tai saa) rajoittua vain rankkareihin, vaan myös esimerkiksi kamppailutilanteisiin, aloituksiin, erikoistilannepelaamiseen ja "kipupisteisiin".
Vaikka NHL:n tasoa ei tällä(kään) saralla ikinä saavutettaisi, oma toiveeni on nähdä Jokerit Suomen ammattimaisimpana joukkueena kaikin puolin. Sinä joukkueena, joka ainoana suomalaisena pelaa maailman toisiksi kovimmassa sarjassa, tarjoaa suomalaisjoukkueista kovimman pelillisen haasteen ja parhaat liksat, pystyy kehittämään suomalaista kiekkoilua ja tekee pienetkin asiat paremmin kuin muut tässä maassa. En vain sinä joukkueena, joka leikkii yksin toisella hiekkalaatikolla aivan vastaavan hiekan ja lelujen ympäröimänä. Sarja ei suoraan tee yhdestäkään joukkueesta ammattimaisempaa tai kokonaisvaltaisempaa, tekeminen ratkaisee lopulta kaiken.