Viimeisimmässä Anna-lehdessä pieni, mutta mukava Marko Anttilan haastattelu otsikolla Jääkiekkoilijan kulttuuripiiri.
Haastattelun alussa tosin toimittajalta aika paha asiavirhe, kun todetaan Jokereiden viime kauden jääneen kesken koronan takia.
Anttilan kulttuuripiiri jakaantuu haastattelun mukaan neljään osaan:
- kirjallisuus
- lastenkirjallisuus
- musiikki
- podcastit.
Yhteenveto Anttilan ajatuksista:
- Lukee paljon ja selvästi muutakin kuin Aku Ankkaa, kun mielilukemista ovat elämäkerrat. Perusteluna halu lukea todellisten ihmisten elämästä ja siitä, miten he ovat selvittäneet vaikeudet elämässään. Viimeisin Anttilan lukema elämäkerta on Jari Tervon kirjoittama Vesa-Matti Loirista.
- Lukee mielellään lastenkirjoja neljävuotiaalle tyttärelleen. Yksi tyttären mielikirjoista on sama, jota Anttilalle luettiin lapsena, xxx??? hammaslääkärissä.
- Kuuntelee paljon musiikkia, erityisesti harjoitusten (mainitsi mm. salin ja portaissa juoksun) aikana. Mielimusiikki Apulannalta. Tykkää Toni Wirtasen sanoituksista, vaikka ne ovat usein vaikeita ja avautuvat eri tavoin eri ihmisille. Toivoo, että Apulannan 30-vuotisjuhlakonsertti Olympiastadionilla toteutuu elokuussa, koska sai joululahjaksi lipun konserttiin.
- Podcastit ovat tulleet musiikin rinnalle harjoitusten taustalle. Kuuntelee mm. Antti Mäkisen ja Kimmo Timosen podcastia, jossa kerrotaan NHL:stä ja myös laajemmin jääkiekosta.
Olen kerran helmikuussa (?) 2019 jutellut Anttilan ja hänen vaimonsa kanssa. Pikkutytär istui ostoskärryissä. Tämä lehtihaastattelu vahvistaa hänestä saamaani mielikuvaa.
Oma käsitykseni Marko Anttilasta on tiivistettävissä yhteen Tuntemattoman sotilaan mieshahmoista: Marko Anttila tuo mieleen Vilho Koskelan eikä Antti Rokkaa, kuten aika monet nuoremmat huippukiekkoilijat: hän on vaatimaton, rauhallinen, luotettava, viisas, ystävällinen. Miellyttävä ihminen.