luukkumies
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Jokerit, maajoukkue , voima
Hesari tänään
Hyvä HS ja sen urheilutoimitus, lähestyn teitä tyrmistyneenä ja masentuneena. Palautteeni kirvoittajana on eilinen SM-liigan paikalliskamppailu ja sitä seurannut uutisointi lehdessänne. Lehden aamulla avatessani odotukseni olivat korkealla. Toivoin saavani lukea eri osapuolia kuulevan, objektiivisen ja asiantuntevan arvion tapahtumista, jotka johtivat Ville Peltosen loukkaantumiseen. Sain aivan muuta. Ymmärrän ja hyväksyn, että artikkelissa on oltava näkökulma, mutta tässä tapauksessa valitsemanne lähestymistapa oli räikeän yksipuolinen ja romuttaa lopullisesti käsitykseni Helsingin Sanomista urheilumediana.
Pelitilanteista, ja varsinkin loukkaantumisiin johtaneista, voidaan usein olla eri mieltä. Nelisenkymmentä vuotta jääkiekkoa seuranneena, ja eilistä Markus Nordlundin Peltoseen kohdistamaa taklausta eri medioista hidastuksina(kin) katsottuani, en kuitenkaan mitenkään kykene yhtymään näkemykseenne siitä, että kyseessä olisi ollut "päähän kohdistuva taklaus", kuten näkyvästi uutisoitte. Tulkinnalle ei yksinkertaisesti jää tilaa: Nordlund ei hyppää, hän ei ota vauhtia, hänen kyynärpäänsä eivät kohoa, Peltonen ei myöskään ole irti laidasta. Taklaus on puhdas ja olkapäällä toteutettu; ikävä kolhu syntyy pelaajien suuren kokoeron seurauksena ja Peltosen pään iskeytymisestä pleksiin. Kuvaavaa on erotuomarien reagointi, kädet eivät jäähyn merkiksi nouse.
Korostan tulkitsevani tapahtumaa jääkiekon seuraajana, ilman sympatioita ja antipatioita. Juuri siksi olen hyvin hämilläni lehtenne tavasta tilannetta uutisoida. Esiin nousee tiedotusvälineen vastuu, sillä HS on voimakas mielipiteiden ja asenteiden muokkaaja. Toimittajien Nieminen ja Paasi reportaasia ei voi tulkita muuksi kuin agendaksi toisen joukkueen (IFK) puolesta toista vastaan. Sitaateissa ja otsikoinnissa pääsevät esiin ainoastaan toisen joukkueen näkökulmat, toisen loistaessa poissaolollaan. Ja mikäli oma lajituntemus (ja ammattimoraali) ei ylety tasapuolisempiin tulkintoihin, niin olisi ollut kohtuullista käyttää apuna ja lausunnonantajina muita, esimerkiksi valmentajia ja lajin parissa työskenteleviä.
Tämän aamuiset havaintoni toimittajienne ja lehtenne tasosta ovat sikälikin masentavia, että vähitellen itäneet epäilykseni HS:ta IFK:ta korostetustusti sympatiseeraavana mediana saavat nyt vahvistuksen. Jatkossa seuraan rakastamani lajin tapahtumia lähinnä sosiaalisen median välityksellä. Tarjolla on analyyseja ja osaamista, jota näköjään ns. ammattitoimittajilta ainakaan Helsingin Sanomissa on turha odottaa.
Hyvä HS ja sen urheilutoimitus, lähestyn teitä tyrmistyneenä ja masentuneena. Palautteeni kirvoittajana on eilinen SM-liigan paikalliskamppailu ja sitä seurannut uutisointi lehdessänne. Lehden aamulla avatessani odotukseni olivat korkealla. Toivoin saavani lukea eri osapuolia kuulevan, objektiivisen ja asiantuntevan arvion tapahtumista, jotka johtivat Ville Peltosen loukkaantumiseen. Sain aivan muuta. Ymmärrän ja hyväksyn, että artikkelissa on oltava näkökulma, mutta tässä tapauksessa valitsemanne lähestymistapa oli räikeän yksipuolinen ja romuttaa lopullisesti käsitykseni Helsingin Sanomista urheilumediana.
Pelitilanteista, ja varsinkin loukkaantumisiin johtaneista, voidaan usein olla eri mieltä. Nelisenkymmentä vuotta jääkiekkoa seuranneena, ja eilistä Markus Nordlundin Peltoseen kohdistamaa taklausta eri medioista hidastuksina(kin) katsottuani, en kuitenkaan mitenkään kykene yhtymään näkemykseenne siitä, että kyseessä olisi ollut "päähän kohdistuva taklaus", kuten näkyvästi uutisoitte. Tulkinnalle ei yksinkertaisesti jää tilaa: Nordlund ei hyppää, hän ei ota vauhtia, hänen kyynärpäänsä eivät kohoa, Peltonen ei myöskään ole irti laidasta. Taklaus on puhdas ja olkapäällä toteutettu; ikävä kolhu syntyy pelaajien suuren kokoeron seurauksena ja Peltosen pään iskeytymisestä pleksiin. Kuvaavaa on erotuomarien reagointi, kädet eivät jäähyn merkiksi nouse.
Korostan tulkitsevani tapahtumaa jääkiekon seuraajana, ilman sympatioita ja antipatioita. Juuri siksi olen hyvin hämilläni lehtenne tavasta tilannetta uutisoida. Esiin nousee tiedotusvälineen vastuu, sillä HS on voimakas mielipiteiden ja asenteiden muokkaaja. Toimittajien Nieminen ja Paasi reportaasia ei voi tulkita muuksi kuin agendaksi toisen joukkueen (IFK) puolesta toista vastaan. Sitaateissa ja otsikoinnissa pääsevät esiin ainoastaan toisen joukkueen näkökulmat, toisen loistaessa poissaolollaan. Ja mikäli oma lajituntemus (ja ammattimoraali) ei ylety tasapuolisempiin tulkintoihin, niin olisi ollut kohtuullista käyttää apuna ja lausunnonantajina muita, esimerkiksi valmentajia ja lajin parissa työskenteleviä.
Tämän aamuiset havaintoni toimittajienne ja lehtenne tasosta ovat sikälikin masentavia, että vähitellen itäneet epäilykseni HS:ta IFK:ta korostetustusti sympatiseeraavana mediana saavat nyt vahvistuksen. Jatkossa seuraan rakastamani lajin tapahtumia lähinnä sosiaalisen median välityksellä. Tarjolla on analyyseja ja osaamista, jota näköjään ns. ammattitoimittajilta ainakaan Helsingin Sanomissa on turha odottaa.