Ehkä se oli korkea maila, ehkä ei - itse asiassa samantekevää. Itkijämummo Jortikka sanoi tilanteesta kaiken oleellisen toteamalla, että kyseessä oli ennen kaikkea Tepsin oma moka. Toisaalta onni oli sekä tasoitusmaalissa että jatkoajan tilanteessa, jossa narripakki lakaisi viime hetkellä kiekon oman maaliviivan tienoilta Nurmisen suojuksiin, lähestulkoon täydellisesti kotijoukkueen puolella ja suurempia voimia vastaan on tunnetusti hyödytöntä ruveta protestoimaan. Oli miten oli, itse ottelu oli tasoltaan ja tunnelmaltaan varmasti heikoin, mitä näiden 90-luvun mahtiseurojen välillä on tällä kaudella nähty ja harhasyöttöennätyksen ynnä muun alokasmaisen sähellyksen jälkeen tasapeli oli hyvinkin oikeutettu tulos. Ei silti, etteikö viimeisellä minuutilla menetetty voitto vituttaisi, kaukana siitä.
<BR>
<BR>Jos tuomareiden vaikutuksesta ottelun kulkuun on näin tepsiläisittäin aivan pakko valittaa, niin kohdistaisin huomioni ennemmin Jokereiden avausmaaliin, joka syntyi kahden miehen ylivoimalla. Se toinen Tepsiin ukko kun joutui boksiin koukittuaan kevyesti Varista, joka minun nähdäkseni kaatui tilanteen jälkeen omiin jalkoihinsa. Siitä ainakin olen varma, että tuomari nosti kätensä pystyyn vasta kuultuaan Variksen pään kolahduksen laitaa vasten ja havaittuaan tämän makaavan jään pinnassa. Toisaalta viheltely oli jälkijättöistä myös Elomon huulen aukeamisen yhteydessä, joten turhat pulinat voi meidänkin puoleltamme jättää tältä osin pois. Varsinkin, kun Sahlstedtilla oli vähintään tuhannen taalan arvoiseksi luokiteltava maalipaikka Elomon telomista seuranneen neljän minuutin ylivoiman jälkipuoliskolla.
<BR>
<BR>Mitäs vielä keksisi. Kärpistä hankittu Rousu haki kontaktia varsin kiitettävästi ja jokerimies nousikin pari kertaa hienosti seinälle, hellurei. Norrena oli jälleen erinomainen, vaikka aiheuttaakin oman seuransa kannattajille säännöllisesti ylimääräisiä sydämentykytyksiä niillä avauksillaan, jotka eivät mene aivan nappiin. Joni Lius oli yllättävän vaisu, mitä oli vähemmän yllättävästi myös vammoistaan vielä toipuva, ykkösketjuun nostettu Varvio. Tony Virta oli totutusti hyvä, vaikka yhden läpiajon hukkasikin. Tasaisen harmaasta jokerimiehistöstä ei jäänyt mieleen kuin haparoiva Pasi Nurminen; toki Variksen esityö tasoitusmaaliin oli enemmän kuin hieno oivallus. Jumbotronilla esitetyt turkulaissketsit jäivät onneksi tällä kertaa Aake Kallialan ja Jukka Puotilan sössötysdialogiin. Samalta valotaululta nähdyt Jokereiden kannustusanimaatiot, erityisesti se \"taistele Jokerit\" -versio jossa narriukko johtaa puupökkelöiden näköisiä katsojia, herättivät jälleen kerran tutun ajatuksen: Jokeripomoilla on pakko olla itseironian tajua. Kotijoukkueen fanikatsomo oli epätavallisen hiljainen ja heräsi seula-huutoineen ja Jortikka-lauluineen vasta varsinaisen peliajan päätyttyä. Turkulaisia oli paikalla hajanainen kourallinen ja illan virallisessa yleisömäärässä oli (jälleen kerran?) ilmaa sen verran, että ainakin minun huomiokynnykseni ylittyi.
<BR>
<BR>Niin muuten, Flintstone. Onko ikitaistelija ja -mustasilmä Törmänen todella perinyt jokerifanien keskuudessa Mika Strömbergin lempinimen? Vai oliko Strömbergin lempinimi sittenkin Ströba, missä on sentään selvä ero Ströbään? Stadilaiset muuten voisivat sujuvasti aiheen vierestä kertoa tässä välissä näkemyksensä ikuiseen \"Sörkka vai Sörkkä\" -kiistaan...
<BR>