Maalinteko on aina myös henkisen puolen mittari. Siinä missä hyvä maalintekijä (Selänne ja Co) näkee maalivahdin näyttämät aukot, huonolla itseluottamuksella pelaava pelaaja näkee maalivahdin. Lisäisin tähän yhdeksi vaihtoehdoksi että nähdään vain maalipaikka ja roiskaistaan.
Lämsän puheista paistaa aina läpi halu hallita peliä, virtauksia ja maalipaikkoja. Aika monta kertaa kuulee häneltä toteamuksen että hallittiin peliä ja luotiin enemmän maalipaikkoja. Nyt kun tämä ideologia myydään pelaajille, he alkavat uskomaan siihen. Ja näinhän se valmennus pitääkin toimia. Ongelma on vain siinä että kun pelaajat ajattelevat että kunhan luodaan enemmän maalipaikkoja kuin vastustaja niin se riittää. Jokaista maalipaikkaa ei vaalita kuin esikoista kämmenellä, vaan luotetaan massaan. Jos ei tästä mene, niin tuleehan näitä. Kun sen sijaan vastustaja lähtee siitä liikkeelle että maalipaikkoja ei tule montaa, joten niistä pitää ihan oikeasti yrittää tehdä maali.
Tällä kaudella (mikäli Liigan tilastoihin on uskomista) Jokerit on laukonut 121 kertaa ja tehnyt 7 maalia. Eli yhteen maaliin vaaditaan 17,3 laukausta. Viime kaudella vaadittiin 17,8 laukausta yhteen maaliin. Verrokkina Saipa (sattumalta poimittu) joka on tällä kaudella tarvinnut 13,3 laukausta per maali ja viime kaudella 18,9.
Naapurin luvut ovat tältä kaudelta 19,3 ja viime kaudelta 17,5. Kaikkien onnettarien suosikki Kärpät painaa tällä kaudella luvulla 9,5 ja viime kaudella heillä oli 17,3.
Joten numeroiden valossa näyttäisi siltä että nykypäivänä ei voida enää ajatella kuten 90-luvulla että jokaista maalia varten pitää keskimäärin vetää kymmenen kertaa. Sanoisin että yhtenä isona syynä tähän maalinteko-ongelmaan on ihmisen valikoiva muisti. Kun on saatu mielikuva maalinteko-ongelmista, niin jokainen "tuhlattu" maalipaikka vahvistaa tätä. Jokainen ottelu jossa vastustajan molarista tehdään sankari, vahvistaa tätä. Mutta tehdyt maalit ja vastustajan maalivahdin rei'ittäminen vaihtoon ei heikennä mielikuvaa läheskään yhtä vahvasti.