14 meidän matsin (inc. pari ET:tä) otannalla lähtisin syitä etsimään seuraavista asioista:
- Monessa matsissa kiekko "ei ole pomppinut" meille ja esimerkiksi Kousalla putket ovat olleet suurena vihollisena. Samoin esimerkiksi Moses ja Lahti ovat hukanneet melkoisesti "varmojakin" paikkoja. Yksittäisistä tilanteista voi syyttää "huonoa onnea", mutta kokonaisuuden kannalta olisi oleellista miettiä tuhrattujen paikkojen ja tehtyjen maalien suhdetta. Jos pelaajan itseluottamus ei ole kohdillaan, ratkaisuista tulee nopeasti paniikinomaisia, väkinäisiä ja jopa turhautuneita. Kun itseluottamus on kohdillaan ja maalinteko on "rentoa", kiekot tuppaavat uppoamaan tolpan kautta sisään useammin kuin ulos. Muun muassa Jalonen puhui tästä rentouden puutteesta ja gorillasta
IS:n jutussa pari vuotta takaperin.
- Pelitapa itsessään ei tuota tarpeeksi laadukkaita tekopaikkoja. Käytännössä pelikirjan sivut katoavat viimeistään punaisen kohdilla kun pitäisi pyrkiä luomaan hyökkäystä. Kun pelaajat puskevat päättömästi tai roiskivat kiekkoa, ei järjestelmällisistä hyökkäyksistä päästä tehokkasti paikoille tai saada karvauksen kautta luotua tarvittavaa määriä paikkoja. Tämä ongelma korostuu jo omista lähdettäessä, sillä huonon avaus- ja ajoituspelin takia oman sinisen ja punaisen väli ryssitään melko kovalla prosentilla. Tässä nyt Ässien ja Pelsujen matsia katsoessa ero esimerkiksi meidän otteisiin on melko suuri.
- Pelaajamateriaali on äärimmäisen yksipuolista. Tällä hetkellä meillä on kiekollisia senttereitä tasan kaksi: paremmin laidassa Liigaa pelannut ja tällä hetkellä alisuorittava Teräväinen ja yhden käden sormilla laskettavan määrän Liigapelejä pelannut Koivisto. Kun vielä valtaosa laitureista on ns. junaraiteilla eteneviä kavereita, pelin puutteet korostuvat entisestään. Yksipuolinen hyökkäyspelikirja on loppujen lopuksi helppo puolustaa tehottomaksi ja ilman kunnollista "kapellimestaria" ajoitukset tuppaavat kusemaan. Mä en jaksa orjallisesti tehdä ruutuvihkoon tukkimiehen kirjanpitoa syöttöetäisyyksistä, syöttöpaikoista tai vastaavista, mutta perstuntumalla väitän noiden olevan Jokereilla liigan keskitasoa heikommalla mallilla.
- Toimivia tutkapareja ja ketjuja ei olla pystytty luomaan yhtä (Rudin ketju) poikkeusta lukuunottamatta. Esimerkiksi nykyisellään moni pelaaja, pahimpana esimerkkinä ehkäpä Lahti, eivät pääse käyttämään vahvuuksiaan täysipainoisesti. Jos tietyille pelaajatyypeille ei pystytä pelaamaan kiekkoa täyteen vauhtiin, toisille saada annettua kiekkoa tarpeeksi ja toisille ei löydy suoraviivaista kaveria vierestä, ei heidän vahvuuksiaan pystytä hyödyntämään. Kun valmiita pareja ei käytännössä ole ja ketjuruletti on pyörinyt melko vahvasti, näitä pareja on vaikea syntyä. Jotenkin tuosta ketjuruletista tulee mieleen se, että Lämsä lähes sattumanvaraisesti kokeilee kaikkea ja toivoo tuurin käyvän.
- Pakka on täysin levällään. KHL-uutiset, lähes Liigasta potkujen saaminen, fanien reaktiot, Hjalliksen jatkuvat puheet uusista kavereista, parin pelaajan potkut, jne... Vaikka kuinka pelaajat ovat ammattilaisia ja haastatteluissa puhuvat kauniita sanoja, ovat he myös ihmisiä. Aivan varmasti monen pelaajan ajatukset ovat pyörineet muualla kuin peleissä, treeneissä ja valmistautumisessa. Tuo on varmasti vaikuttanut keskittymiseen ja sitä kautta tulokseen. Moni valmentaja on puhunut pelaajille annettavasta työrauhasta ja meillä tämän kauden osalta tuo työrauha on ollut poikkeuksellisen pahasti häirittyä kaikin puolin.
Mulla olisi tähän nyt pari patenttiratkaisuakin taskussa...
1) Vähintään yhden kovan sentterin hankinta, mielellään vielä toisen vähintäänkin hyvää tasoa olevan.
2) Pelitapa täytyy saada uomiinsa hinnalla millä hyvänsä. Jäädyttäkää vaikka Areenan parkkihalli ja laittakaa pelaajat treenaamaan sinne, aivan sama. Hyökkäyksiin täytyy lähteä paremmalla ajoituksella ja kaikkien täytyy tietää mitä kaveri vieressä tekee seuraavaksi.
3) Parille pelaajalle täytyy hakea onnistumisia ja hyvää fiilistä vaikka Mestiksestä tai treeneistä asti.
4) Kakkoskohtaa peilaten, ketjuihin pitäisi saada jotakin pysyvyyttä, kilpailua unohtamatta. Annetaan pelaajille aikaa ja jos joku palanen täytyy jostakin korvata, ei kerralla hajoteta väh. 3 ketjua ja sotketa kaikkien orastavaa yhteispeliä.
5) Rauhoitetaan pelaajien työnrauha. Hjallis nyt kiltisti sulkee twitterin ja lopettaa joukkueen päivittäisiin asioihin puuttumisen ja median edessä ei kumarreta toimittajalla, samalla pyllistäen joukkueelle. Ja Ossi voi vaikka näyttää joukkueelle Seiskan etusivua ja todeta, että edes todellisia kissoja ei pidä painaa aivan koska tahansa.