Se mikä antaa hieman toivoa paremmasta, on että Jokereiden peli-ilme oli muuttunut paremmaksi jo ennen sitä ylivoimaa, jossa Kozun torpattiin.
Kaikki, siis aivan kaikki, lähtee ajoituksesta ja rytmistä! Kumpaankin tarvitaan lisäksi irtonaista luistelua, totta kai.
Kaksi ensimmäistä erää Jokerit tappeli Torpedon keskialueen tulppaa vastaan. Se näkyi siinä, että kiekollinen pakki jäi yksin, kun hyökkääjät saatiin träpättyä väärään rytmiin. Tässä väärä rytmi tarkoittaa yksinkertaisimmillään sitä, että liike ylöspäin saadaan hidastettua silloin, kun pitäisi joko ottaa vastaan tai antaa syöttö. Kun Jokereiden hyökätessä neljä kiekotonta pelaajaa (pakki+3 hyökkääjää) saadaan hidastettua ja/tai varjostettua riittävästi, kiekollinen pakki on helppo pysäyttää. Tällöin, kuten monta kertaa nähtiin, ainoaksi vaihtoehdoksi jää heittää kiekko ränniin. Seuraava looginen ongelma oli se, ettei kukaan hidastetuista hyökkääjistä ennättänyt kiekolle ennen vastustajan pakkia. Välimatkat kasvavat heti, jolloin vastahyökkäyksen puolustaminen on todella vaikeaa.
Vikassa erässä tehtiin muutos hyökkäysrytmiin. Tätä olen salaa toivonut yhden toisenkin asian kanssa koko kauden, johon palaan vikana. Kolmannessa erässä Jokerit nimittäin haki painottoman puolen laiturille aivan älyttömän pitkän kelausajan. Siinä vaiheessa, kun kiekollinen pakki lähti nousuun, laituri oli vasta kohta koukkaamassa hyökkäyssuuntaan. Erittäin hyvä peliliike, sillä nyt pakki pystyi avaamaan peliä joko suoraan tälle laiturille tai sitten pakki-pakilla laiturille. Torpeedon loistava kärkikarvaus pystyttiin siten ohittamaan kiekollisesti, mikä ei kahdessa ensimmäisessä erässä onnistunut kuin kerran tai pari. Mainittakoon, että mielenkiintoisesti Regin oli tämä pelaaja useimmin omassa ketjussaan.
Se toinen asia mitä kaipailen hyökkäyksiinlähdöissä liittyy niin ikään kärkikarvaajan ohitukseen. Kun pakki lähtee oman maalintakaa organisoitua viisikko vastaan, kannattaisi kokeilla antaa pakki-pakki-syöttö laitaan. Tällöin kärkikarvaajan kohde saataan pois keskustasta samalla kun lähestytään keskialuetta. Ennen kuin kärkikarvaaja ehtii kiekollisen pakin rinnalle, tämän tulisi palauttaa kiekko alkuperäiselle pakille, jolla on tavallaan oman siniviivan kohdalla painoton keskialue edessään. Tämän voi hyödyntää parhaiten. jos "takaa" on nousemassa vapaa hyökkääjä. Alkuperäinen kiekollinen pakki pystyy siis tekemään peliä rytmittämällä hyökkäystä ja omaa luisteluaan varsin helposti, jos kaikki ovat samalla sivulla. Hitaan viivelähdön ydin on joukkuepeli; sitä ei mitenkään pysty soveltamaan yksilötasolla lennosta.
Nämä siis tosiaan liittyen hitaisiin lähtöihin. Kaikkeen muuhun tarvitaan sitä, mikä ilmeni viime kaudella Tommi Huhtalan maalinedusilmeestä ja tällä kaudella näyttäisi ilmentyvän Jesse Joensuun asenteesta. Raivoa, VERTA, RAUTAA, HEVOSIA! Tiedättehän, kaikkea sitä, mistä Tim Kennedy ei osaa edes haaveilla.