Lainataan tuolta negailuketjusta, kun aihe paremmin tänne sopii.
Ossi on usein pakeistamme eniten vaikeuksissa sellaisia joukkueita vastaan, jotka antavat kunnolla painetta. Ei jostain syystä anna helppoa syöttöä vaan jää paineen alla lähes jatkuvasti hieromaan omiin, jolloin vastustajan laituri pääsee iskemään iholle.
Tuo hierominen vaikuttaa usein tarkoitukselliselta Ossin kohdalla - ja on myös Jokeri-pakeista se joka taklauksen vastaanotettuaan saa vielä useimmiten kiekon hallitusti omilleen, vaikkakin tällä kaudella huonommalla prosentilla kuin viime kaudella. Tulee siis mieleen, että valmennus on ohjeistanut näin tekemään, koska tuon onnistuessahan yksi vastustaja on poissa antamasta painetta syötön vastaanottaneelle pelaajalle - vastustaja ei pääse paineistamaan kahdella. Ja mikäli paineistaa Ossia kahdella ja syöttö onnistuu -> 4 vs. 3 hyökkäykseenlähtö.
Erityisesti tuntuu, että alivoimalla kulmassa Ossi (ja Masto) hakee useasti taklauksen vastaanotto + syöttö keskelle painottoman puolen hyökkääjälle -ratkaisua, jomman kumman suunnan ränniroiskaisun sijaan. Viime aikoina on tuosta tullut purkuja hyvällä prosentilla, mutta epäonnistuessaan seuraa usein kiirua oman maalin tuntumassa.
Toiminnan kannattavuuteen on vaikea ottaa kantaa, mutta näyttää toistuva niin usein, että tuskin sitä valmentajien tahtoa vastaan yritellään.
Se avaamisesta, samalla hieman päivitettyä tilastoa erikoistilanteista ajalla jälkeen Karlssonin.
Vuoden 2013 puolella Jokerit on pelannut 14 peliä, joissa se on tehnyt 31 maalia ja päästänyt 31, pisteitä on kertynyt 23 (1,64 p/ott.). Ylivoimamaaleja on tehty 5 / 50 yrityksestä (10%) ja vastaavasti vastustaja on tehnyt YV maaleja 9 / 54 yrityksestä (83%). Lisäksi Jokerit on päästänyt Bluesia vastaan kaksi AV-maalia. Mielenkiintoista on, että noista vastustajien tekemistä YV-maaleista neljä on Kärppien tekemiä...
Näin ollen tasakentällisin Jokerit on pelannut nuo 14 peliä maalierolla 26 - 20 eli 1.86 - 1.43 M/O. YV-prosentti on koko kauden tilastoihin verrattuna SM-liigan huonointa ja AV sijoittuisi vastaavasti liigan 9.:ksi.
Tästä voisi edelleen vetää johtopäätöksen, että tasakentällispeli on riittävällä tasolla mestaruuteen, varsinkin kun joukkoon mahtuu vuoden alun vaikeampi jakso, mutta erikoistilannepelaaminen pykii - kumpaankin suuntaan. Toki otos on vielä lyhyt, mutta saman suuntaisia havaintoja saattoi tehdä myös alkukaudesta, aikana ennen Karlssonia.
Jälleen hieman tilastoja; aikana jälkeen Karlssonin Jokereiden YV-pistepörssi noihin viiteen maaliin on seuraava:
Pulkkinen 1+3=4
Teräväinen 1+1=2
Ruutu 0+2=2
Dehner, Eronen, Hahl 1+0=1
Nordlund, Winchester 0+1=1
Pulkkinen on siis ollut mukana jokaisessa YV-maalissa, lukuunottamatta Erosen syötönkatko + laukaus -maalia Bluesia vastaan. Sen sijaan ykkös-YV:n kantavat voimat Filppula, Moses, Hardt eivät ole keränneet pisteen pistettä. Olettaen, että tuo ykkös-YV pelaa n. 60% YV-ajasta on tuo kakkos-YV:n tehokkuus hyvinkin riittävällä tasolla. Sen sijaan ykkös-YV on tuloksellisesti täysin ala-arvoista, ja siltähän se pidempään on näyttänytkin. Filppula, Eronen ja Hardt hukkailevat vuorotellen kiekkoa, eikä Moses pääse kokeilemaan laukausta kuin kerran kahdessa pelissä.
Miten tuota sitten voisi parantaa? Helppo vastaus olisi välttää Kärppien kohtaamista ;), mutta muuten näkisin kolme vaihtoehtoa.
1) Ykkös-YV:n pitäisi yksinkertaistaa peliään
2) Ykkös-YV:hen pitäisi löytää Karlssonin tontille sopiva pelaaja
3) Odottaa maltilla onnistumisa ja niiden kautta rentouden löytämistä, riittävää taitoa tuosta kombinaatiossa löytyy.
Vaihtoehto 1) alkaa olla tässä vaiheessa kautta myöhäistä, 2) rikkoisi hyvin toimivan kakkos-YV:n, jossa vaihtoehdot Pulkkinen ja Teräväinen ovat kuvion tärkeimmät pelaajat ja 3) on osittain sormien ristiinlaittamista, mutta myös luottoa omaan tekemiseen. Veikkaisin Lämsä&co:n valitsevat vaihtoehdon 3) yhdistettynä lisääntyvään YV-harjoitteluun.
