En nähnyt peliä eilen, mutta Ässät-matsissa ainakin tuo benicion noutama Pajuojan kommentti oli totuudenmukainen.
Jokerit pelasi hitaat lähtönsä aiemmin viisaasti, eli palautti kiekon alaspäin silloin kun hyökkäys oli lähdössä alivoimaisena. Tällöin omalla puolustusalueella on ylivoima, jolloin pystyttiin organisoituihin hitaalla lähdöllä tapahtuviin rintamahyökkäyksiin. Aiemmin Jokerit pystyi kuitenkin hallitsemaan pelin virtausta myös nopeilla lähdöillä. Silloin jalka riitti.
Tammikuusta lähtien hitaiden lähtöjen määrä (tai siis nykyään niiden yrittäminen) on kasvanut huomattavasti. Tämä tarkoittaa pahimmillaan sitä, että kiekkoa palautetaan taaksepäin vaikka vastustajan keskialueen trap ei olisi vielä valmiina ja oltaisiin pääsemässä tasavoimaiseen hyökkäykseen esimerkiksi vastustajan hyökkäyspään kiekonmenetyksen jälkeen. Vielä pahempi tilanne on se, kun palautetaan taaksepäin pakille, kun vastustajan kärkikarvaaja on vielä ylhäällä. Tällöin pakki, joka kiekon saa, joutuu hätään karvaajan kanssa, joka puolestaan antaa muulle joukkueelleen aikaa tulla paineistamaan meidän pakkeja. Tämä on Jokereille täyttä myrkkyä. Esim Väänänen on kaikkea muuta kuin paska pakki, mutta kiekollisena omassa päässä tällaisissa 1-1 tilanteissa Ossi näyttää kömpelöltä ja hölmöltä.
Tällaisenaan tämä on valmennuksellinen ongelma. Petteri Sihvonen on nykyään laimentanut omaa ajatteluaan "Meidän pelistä", ja nykyään hän on täysin oikeassa siinä, että keikkokontrollipelitavan hienous ja samalla kulmakivi on se, että sekä pelin virtausta että rytmiä voidaan varioida suhteessa siihen, miten vastustaja pelaa. Joka tapauksessa on ehdottomasti osattava olla nopeita.
No, ei hätää, Jokerithan on aivan saatanan jalkanopea joukkue. Eli resurssi tällaiseen hitaiden lähtöjen ja nopeiden suunnanmuutosten yhdistämiseen on täysin mahdollista, suorastaan helppoa. Vaan ei ole, koska yht'äkkiä jalka ei liiku. Katselin Ässät-matsia tällä silmällä ja Pulkkinen - Pyssy - Rask oli ainoa ketju, joka pyrki pelaamaan kolmella tai neljällä syötöllä kiekon hyökkäyspäähän. He olivat ainoita, joilla siihen riitti nopeus. Näin ollen kyseessä ei ole niinkään valmennuksellinen ongelma, kuin pelaajien joko fyysinen tai mentaalinen ongelma.
Lämsä puhui Töpseli-pressissä, että pelaajilla on pientä kipsiä tarkoittaen, että henkisellä puolella ei nyt kulje. Toivon todella, että pari isoa onnistumista nimenomaan ykköskentältä poistaisi tätä kipsiä vielä ennen kuin runkkari loppuu. Sen jälkeen on helpompi heittää hella kutoselle.