... passiivisesta kiekkokontrollista. Modernein tapa on aktiivinen kiekkokontrolli ja sehän Ilmalassa toimii juuri nyt.
Tänks, tuo passiivinen - aktiivinen akseli on oikeasti hyvä lisämääritelmä hypetettyyn kiekkokontrolliin. Sinänsähän kiekkokontrolli voi olla omissa kiekottelevaa pelin jäädyttelyä, josta lopulta lähdetään eteenpäin 2-3 pelaajan avulla, minimoiden (mahdollisen) kiekonmenetyksen jälkiseuraamukset tai äärihyökkäävää viiden pelaajan linjassa keskialueen läpitulemista. Jokerit tasapainottaa ja rytmittää tuota akselia tällä hetkellä erinomaisesti.
Jokereiden tasakentällispeli on tällä hetkellä sen verran hyvässä kuosissa, että paradoksaalisesti tuntuu olevan joukkueen etu, mikäli tuomarilinja on poikkeuksellisen salliva (puolin ja toisin), vaikka vastustajalle jäisikin enemmän jäähyjä viheltämättä. Jokerit on tehnyt tällä kaudella 11 YV-maalia (tehokkuudeltaan liigan 11.) ja päästänyt 13, kun taas tasakentällisin (ja AV:lla) maaliero on 38 - 26, lähes 50% ero tehdyissä ja päästetyissä on iso.
JHag:n aiempi pointti mukavoitumisesta on myös erittäin relevantti. Vasta-argumenttina / riskiä mitigoivana voisi nähdä kaksi tekijää:
1. Laaja rosteri, se että Pulkkisen, Raskin Teräväisen tai Tyrväisen tasoiset pelaajat eivät voi olla varmoja pelipaikastaan (uskotaan loukkaantumistilanteen paranemiseen) pitäisi olla mukavoitumista ehkäisevä seikka
2. Omien kasvattien laaja edustus kokoonpanossa / "ulkopuolisten" pelaajien pelaajatyyppi on keskimäärin työmoraalistaan tunnettua (Hahl, Eaves, Ruutu, Rask,...) tuskin tukee mukavoitumista liikaa
Kakkoskohdan relevanssista voi olla useampaa mieltä, mutta 1. kohta on ihmisen keskimääräisen itsekkyyden takia uskottava argumentti ja lisäksi jo esim. JYP:n kohdalla tehonsa osoittanut. Viime kauden JYP oli käsittääkseni rosteriltaan laajempi kuin kahden edellisen kauden kombinaatiot. Varsinkin puolustuksessa oli rotaatiossa hyvän liigatason pelaajia ja lopulta Vatasenkaan loukkaantuminen ei konetta pysäyttänyt.
Noh, nähtäväksi jää ja harkkapelien aikana mielessä pyörinyt epäilys "Näyttää liian hyvältä, jotenkin ne onnistuu tän itse ryssimään" toteutuikin jo osittain...
Tällä hetkellä on kuitenkin mukavampi olla Jokeri-fani ja nauttia joukkueen esityksistä kentällä ja myös sen ulkopuolella, kuin ainakaan viimeiseen 15 vuoteen (kevään 2002 asuin sattumalta ulkomailla...).
Menee positiivisuus-ketjun aiheeseen, mutta listaillaan nyt vielä kokonaisuuden lisäksi muutamia yksilötason pointteja, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet joukkueen positiiviseen tilaan.
- Lindbohm - näyttäytyi jo harkkapeleissä kovimpana junnupakkina ja on muutaman heikomman ottelun jälkeen vetänyt erinomaisesti. Taitaa olla aktiivisimmin taklaava pakeista, siivoaa maalinedustaa kuin hampaattomampikin ilmestys ja lisäksi käsittelee kiekkoa sulavasti.
- Nuoret hyökkääjät: Henritius, Lamberg, Salminen, Hännikäinen,... - jengiä tippuu solkenaan saikulle, mutta putkesta lykkää entistä parempaa stunttia. Esim.
Hännikäinen ei ollut ensimmäisten pelaavien junnujen joukossa, mutta vetää nyt kolmosen laidassa ja lisäksi vakiovaihtoja alivoimalla ja ottelun loppuhetkillä.
- I.Filppula, tällä hetkellä pelaa tasolla, jolla ykkössentterin pitääkin. Osittain velipojan piikkiin, mutta nauttii varmasti pelitavasta ja oli jo harkkapeleissä erinomainen
- Moses, huikea rightin väkkärä. Taitava, nopea ja osaa laukoa - parannettu versio pikku-Timpasta?