Pulkkisketjun keskustelu ajautui pelillisiin asioihin, joten siirretään juttu tänne ruodittavaksi.
Jokerien vieraspelitapa on hyvin puolustava ja jos katsotaan SM-liigan TOP-6 joukkueita ja niin erot eivät ole samaa luokkaa kotona ja vieraissa kuin Jokereilla. Minusta puolustuksen kautta pelaaminen ei palvele tämän kauden Jokerien potentiaalia mutta Westerlundin mielestä palvelee. Ja toki voi oikeassa vielä ollakin, vaikka itse näen perusongelmana pelaajien sopeutumisen välillä puolustavaan ja välillä hyökkäävään kiekkoon.
Allekirjoitan tuon että Jokereilla tosiaan on kaksi pelivariaatiota; koti- ja vieraspelaaminen. Ei kuitenkaan ole ennen kuulumatonta, että joukkueet lähtevät vieraskaukaloon pelaamaan hieman varovaisemmin kuin kotonaan. Ässät lienee tässä suhteessa silmiinpistävin poikkeus, joka tuntuu vieraissa pelaavan jopa ahnaammin kuin kotonaan.
Tilastojen mukaan Jokerit on kuitenkin liigan 5.paras vierasjoukkue eli ei valmennusjohdon valitsema linja ihan reisille ole mennyt. Tappioitakin on tullut varsinaisella vain 7kpl. Eniten pisteitä onkin sössitty tasapeleihin, joita on kertynyt käsittämättömät 12kpl eli paria peliä vaille puolet(!) kaikista vierasotteluista. Ja näissähän on luvaton määrä pelejä, joissa joukkue on kyykännyt selvästä johtoasemasta, päästänyt vastustajan tasoihin ja viimeistään rankkareilla ohi. Minun silmääni näissä peleissä suurimmat ongelmat ovat olleet räikeissä henkilökohtaisissa virheissä, joita sekä pelaajat että tietenkin valmennus ovat loppua kohden tehneet. Syöttöhasseja, maalivahdin hörppäykset, typeriä jäähyjä, arkuus ottaa aikalisää jne. Hieman huolellisemmalla kokonaispaketilla vierassaldokin näyttäisi aivan erilaiselta kuin nyt. Pelifilosofia itsessään ei mielestäni ole epäonnistunut.
En myöskään jaksa uskoa, että edes jääkiekkoilijat voivat olla niin tyhmiä, etteikö heidän ajatusmaailmaansa saisi iskostettua saman "pelikirjan" kaksi hienovaraista variaatiota. Kuten jo alussa sanoin, vuosikaudet on pelattu siten, että kotona laitetaan kaikki peliin ja vieraissa edetään astetta varovaisemmin. Miksei se Jokereiltakin onnistuisi? Olen sikäli Cobolin kanssa samaa mieltä, että Jokereilla olisi edellytyksiä pelata myös vieraissa hieman rohkeammin, mutten usko vaihtelun aiheuttavan noin pahaa sakkaamista kokonaisvaltaisessa pelaamisessa myös kotona.
Havaintojeni mukaan räikein ero tämän hetken ja alkukauden Jokereissa on ollut oman pään kiekottelu. Siinä missä syys- lokakuussa vastustajan karvauksen höyryvetureista päästiin irti rohkealla pakki-pakki-syötöillä, nykyisellään tuota kiekottelua näkee vain aniharvoin ja kiekko tyydytäänkin useimmiten kiskaisemaan rännin kautta keskialueelle. Mihin tuo alkukauden rohkeus katosi? Ovatko loukkaantumiset, tappiot ja yleinen sekavuus syöneet pohjan niin pahasti, että yksi pelin peruselementeistä on kuihtunut sellaiseksi mitä se nyt on? Tässä on mielestäni yksi helposti erotetavissa oleva pelillinen muutos, joka selittää paremmin huonoja tuloksia kuin hokema pelitapojen vaihtelusta.
Ongelma näkyy siinä, että hyökkäävästäkin kiekosta on kadonnut elementtejä kauden aikana. Esimerkiksi sentteripelaaminen on taantunut, samoin kaistojen käyttö.
Sentteripelaamisessa olen viime pelien aikana ollut näkevinäni hieman parannusta sitten talven synkimpien hetkien. Tänään on oiva mahdollisuus tarkastaa, onko trendi tosiaan nousemaan päin vai oliko kyseessä hetkellinen suonenveto.