Tässä nyt jotenkin jää kuva, että jotkut keskustelijat kuvittelevat mv-valmentajan olevan työllistetty 24/7 suunnitellessaan harjoituksia yms. Itselläni ei jääkiekon puolelta kokemuksia, mutta kuningaslajissa tehnyt töitä monen kanssa ja nähnyt vierestä vielä useampia mv-koutseja, ja kyllä heidän kentällä tapahtuva duuni on ihan vaan loputonta ja taas loputonta perustorjuntojen/asentojen hinkkaamista ja reaktioiden/räjähtävyyden kehittämistä ja ylläpitämistä.
Ei todellakaan keksitä pyörää uudelleen viikosta toiseen vaan pikemminkin niin päin, että samoja rutiineita hinkataan treenistä toiseen ihan vitutukseen asti, jolla saadaan pidettyä se tolppien välissä seisova ukko siinä tilassa, että se unissaankin tekee selkäytimestään ne asiat sillä tekniikalla kun on haluttu ne tehtävän. Tottakai lisänä myös normaalit mihin tahansa koutsaamiseen liittyvät asiat. Korjataan virheitä, käydään läpi ottelupalautteita yms. Rinnastaisin duunin mitä suurimassa määrin esim. jonkun yksilöurheilulajin valmentamiseen tai vaikka fysiikkakoutsin hommaan. Hommaa tehdään systemaattisesti, mutta käytännössä valmentautuminen nojaa niin paljon rutiineihin, ettei valmentajan tarvitse olla edes jokaisessa harjoitustapahtumassa läsnä, vaan valmennettavat pystyvät tekemään samoja asioita keskenäänkin. En ihmettele yhtään, ettei kolmen maalivahdin kanssa työskentelevä kaveri elätä itseään pelkästään sillä. Aivan kuten kolmen keihäänheittäjän kanssa työskentelevä koutsi ei elätä itseään kolmella keihäänheittäjällä, vaan tekee joko siviiliduunia ohessa tai valmentaa kymmentä muutakin urheilijaa samalla.
Tottakai töitä on paljon, ja valmentaja kehittää itseään koko ajan. Mutta joka joskus valmentanut tietää, että niiden asioiden miettiminen ei onneksi ja samalla valitettavasti ole aikaan ja paikkaan sidottua. Muu oheistouhu voi monessa tapauksessa olla jopa sille valmentamiselle hyväksi, koska motivoituneella koutsilla vaarana valmentaa päänsä sisällä 24/7 x 365 ilman muuta ajateltavaa, ja se ei hyvä asia sekään sen enempää urheilijoiden, kun valmentajan itsensäkään kannalta.
Ei todellakaan keksitä pyörää uudelleen viikosta toiseen vaan pikemminkin niin päin, että samoja rutiineita hinkataan treenistä toiseen ihan vitutukseen asti, jolla saadaan pidettyä se tolppien välissä seisova ukko siinä tilassa, että se unissaankin tekee selkäytimestään ne asiat sillä tekniikalla kun on haluttu ne tehtävän. Tottakai lisänä myös normaalit mihin tahansa koutsaamiseen liittyvät asiat. Korjataan virheitä, käydään läpi ottelupalautteita yms. Rinnastaisin duunin mitä suurimassa määrin esim. jonkun yksilöurheilulajin valmentamiseen tai vaikka fysiikkakoutsin hommaan. Hommaa tehdään systemaattisesti, mutta käytännössä valmentautuminen nojaa niin paljon rutiineihin, ettei valmentajan tarvitse olla edes jokaisessa harjoitustapahtumassa läsnä, vaan valmennettavat pystyvät tekemään samoja asioita keskenäänkin. En ihmettele yhtään, ettei kolmen maalivahdin kanssa työskentelevä kaveri elätä itseään pelkästään sillä. Aivan kuten kolmen keihäänheittäjän kanssa työskentelevä koutsi ei elätä itseään kolmella keihäänheittäjällä, vaan tekee joko siviiliduunia ohessa tai valmentaa kymmentä muutakin urheilijaa samalla.
Tottakai töitä on paljon, ja valmentaja kehittää itseään koko ajan. Mutta joka joskus valmentanut tietää, että niiden asioiden miettiminen ei onneksi ja samalla valitettavasti ole aikaan ja paikkaan sidottua. Muu oheistouhu voi monessa tapauksessa olla jopa sille valmentamiselle hyväksi, koska motivoituneella koutsilla vaarana valmentaa päänsä sisällä 24/7 x 365 ilman muuta ajateltavaa, ja se ei hyvä asia sekään sen enempää urheilijoiden, kun valmentajan itsensäkään kannalta.