Nostellaas vähän.
Kautta on kohta kolmannes pelattuna ja meillä on käynyt kokoonpanossa kolme eri kakkosveskaria. Osaltaan tähän vaikutti Korpisalon loukkaantuminen, joten sinänsä tuo ei ole suuri murhe. Murhe sen sijaan on se, että näillä kolmella on liigakokemusta yhteensä joku 60 minuuttia. Melkoisen katsomattomia kortteja siis. Reisille homma meni mielestäni siinä vaiheessa, kun Korpisalo hajosi kauden kynnyksellä ja häntä ei vielä ole pystytty kunnolla edes testaamaan liigassa. Yhtä vajaaksi jäänyttä starttia en testaukseksi kutsuisi.
Nykyisellään siirtoraja liigassa on 15.2. Nopeasti laskettuna tässä on 16 matsia+tasaukset aikaa ennen kuin rosteri on lukossa. Ja kun Liigan ja Mestiksen välinen siirtoraja umpeutuu jo 31.1., käytännössä joitakin ratkaisuja täytyy tehdä jo ennen helmikuuta. Enää tammikuun jälkeen ei Lankista voi kutsua ylös tai Peltosta vuokrata jos tilanne on se, että Korpisalo ei ole liigatasoa/terveenä ja edellä mainitut herrat pelaavat itselleen sopivalla sarjatasolla.
Jos Korpisaloa peluutetaan joka kolmannessa matsissa, saisi hän kuusi ottelua alle ennen tuota helmikuun rajaa. Helvetin nopeasti pitäisi siis miestä peluuttaa ja silti otanta jäisi hyvinkin suppeaksi. Kuuden ottelun otannalla esimerkiksi yhteistyö pakkien kanssa, paineensieto ja peräkkäisten pelien tuomaa rasitusta on pirun vaikea arvioida. Samoin yksittäiset tilanteet nousevat paremmin framille tuolla otannalla kuin esimerkiki 15 matsin kohdalla olisi.
Nyt aletaan olla niillä viimeisillä hetkillä tehdä ratkaisuja. Jos valmennusjohto vielä uskoo Korpisaloon, on häntä lyötävä nyt verkolle erittäin tiiviiseen tahtiin. Jos taas luotto on vähissä, veskarikaupoilla on aivan pakko käydä jäätävää riskiä pienentääkseen. Vaikka Irving on pelannut hyvin, näin katsomattomilla kakkosilla ainakin oma pumppuni on kovilla pleijareissa.