stressi- ja aikaerounettomuuden kirot
Säännöllisesti kaukoitään työasioissa matkustavana tiedän miltä tuntuu siirtyä yhdellä hyppäyksellä kolmannesvuorokausi eteenpäin. Joillekin se ei tunnu missään kun taas toisille, kuten itselleni, saattaa mennä viikoksi täysin rytmi sekaisin.
Oli Madden mammanpoika tai ei, mutta silloin kun käy niin että kroppa ylikierroksilla makaa hotellihuoneen sängyssä, ottaa vuoron perään Valerianaa ja Dr. Vogelin rohtoja yrittäen turhaan saada unen päästä edes jotenkin kiinni on maailma ja elämä täysin per....stä. Minäkään en muuten unipillereihin koske, mutta niitä melatoniin (tms.) pilsuja voisi kokeilla....
Oli syy Maddenin kotiinpaluussa mikä tahansa, sen voin sanoa että kun tuo unirytmi menee sekaisin ja tulee öisin nukutuksi max 1- 2 tuntia ja olo on kuin leijuisi usvassa ja sumussa, hyvä kun oman nimensä muistaa, ei silloin myöskään oma harkintakyky tai ajatuksenjuoksu ole kovin selkeää.
Näin vanhemmiten (!?) tuo menee yhä hankalammaksi, te viriilit lukiolaispojat täällä ette kuulkaas vielä tiedäkään mitään siitä kun stressi vie aamu-unet ja aikaero yöunet...ja silloin ei kysytä sitä onko "ammattimies" vai ei, tai itse asiassa, joku voisi sanoa että menestymisestään huolehtiva stressaa asiaa vielä enemmän.
Veikkaanpa että joskus vuosien päästä Madden voisi kertoa asian näin: "menin vieraaseen maahan keskelle pelikautta, itsellä huono kunto ja uudella joukkueellani kovat odotukset, sitten iski unettomuus ja alkoi vit....maan kaikki: väsymys, huonosti mennyt peli ja kaikki vain kertaantui toistensa päälle - halusin vain päästä pois häpeämään..."