Tänään siis julkaistiin melko massiivisessa tiekkarissa kasa ukkoja, mikäli miesten määrää lasketaan. Kyseessä on siis osa Tepsin uutta strategiaa, jossa valmentajilla on tarkoitus olla yhtenäinen polku ja lisäksi tämän kaiken on tarkoitus tukea ennen kaikkea nuorten pelaajian kehitystä.
Kaskinen oli kaikkien tiedossa ja samoin Nieminen, mutta siltikin mielestäni palstalaisten kiinnostus jäi melko vaisuksi tätä julistusta kohtaan. Pitkään on haikailtu Sakulle jotakin roolia, mutta nyt kun se viimein tapahtuu, ei tämä ketään tunnu hetkauttavan. Minä näen tässä asiassa uhkia ja mahdollisuuksia.
TPS ei ole aikaisempina vuosina koskaan tullut minkään isomman strategian kanssa julkisuuteen, mutta viimein sellaista kunnon suunnitelmallisuutta alkaa esiintyä. Lisäksi mielestäni Sakun kykyjä hyödynnetään yksilönkehityksessä hyvin, Petu voisi olla toinen tällaiseen toimintaan hyvin sopiva pelaaja kun ura päättyy, mikäli intoa on. Kaikkia ei tarvitse ajaa siihen valmentaja muottiin heti, vaan juuri tällaiset entiset pelaajat, jotka ovat olleet Suomen parhaimmistoa omalla tontilla, sekä henkisesti, että fyysisesti ja teknisesti, voivat olla omiaan juuri yksilöiden parissa. Tämä voi olla kerrankin paluu sinne Jursin aikoihin, joissa yksilönkehitys oli keskiössä. Itse ajatuksena tämä polku malli kuulostaa hyvältä, Nieminen on A-junnuihin varmasti parasta mitä rahalla saa, alemien ikäryhmien valmentajien iskukyky sitten selviää vuosien saatossa.
Sitten ne uhkakuvat. Melkoinen liuta miehiä, onko sopassa jo peräti liian monta hämmentäjää? Sitten tämä polun kaavamaisuus. Nieminen on varma Kaskisen seuraaja, mutta mitä käy tämän hautomon jos yksikin haukkaa paskaa? Mitä jos ei Kaskinen onnistu, nouseeko Nieminen tilalle, jolloin taas B->A ja C->B nousut voivat olla liian äkkinäisiä siellä operoiville koutseille. Mikäli siis tästä suunnitelmallisesta joudutaan luistamaan, eikä jokainen valmentaja menesty soppariaan loppuun, kaatuuko koko korttipino? Sehän on kuitenkin varmaa, että loputtomiin ei voida onnistua niin, että A-junnuista saadaan kolmen vuoden välein aina valmentaja, joka onnistuu. Aina jossain vaiheessa tulee huti.
Tässä ketjussa voidaan siis seurata miten Tepsin julistettu strategia alkaa toimimaan niin pelaaja-, kuin myös valmentajatuotannossa. Positiivista on kutienkin se, että meillä on kerrankin selkeä ja ulos annettu strategia.
Kaskinen oli kaikkien tiedossa ja samoin Nieminen, mutta siltikin mielestäni palstalaisten kiinnostus jäi melko vaisuksi tätä julistusta kohtaan. Pitkään on haikailtu Sakulle jotakin roolia, mutta nyt kun se viimein tapahtuu, ei tämä ketään tunnu hetkauttavan. Minä näen tässä asiassa uhkia ja mahdollisuuksia.
TPS ei ole aikaisempina vuosina koskaan tullut minkään isomman strategian kanssa julkisuuteen, mutta viimein sellaista kunnon suunnitelmallisuutta alkaa esiintyä. Lisäksi mielestäni Sakun kykyjä hyödynnetään yksilönkehityksessä hyvin, Petu voisi olla toinen tällaiseen toimintaan hyvin sopiva pelaaja kun ura päättyy, mikäli intoa on. Kaikkia ei tarvitse ajaa siihen valmentaja muottiin heti, vaan juuri tällaiset entiset pelaajat, jotka ovat olleet Suomen parhaimmistoa omalla tontilla, sekä henkisesti, että fyysisesti ja teknisesti, voivat olla omiaan juuri yksilöiden parissa. Tämä voi olla kerrankin paluu sinne Jursin aikoihin, joissa yksilönkehitys oli keskiössä. Itse ajatuksena tämä polku malli kuulostaa hyvältä, Nieminen on A-junnuihin varmasti parasta mitä rahalla saa, alemien ikäryhmien valmentajien iskukyky sitten selviää vuosien saatossa.
Sitten ne uhkakuvat. Melkoinen liuta miehiä, onko sopassa jo peräti liian monta hämmentäjää? Sitten tämä polun kaavamaisuus. Nieminen on varma Kaskisen seuraaja, mutta mitä käy tämän hautomon jos yksikin haukkaa paskaa? Mitä jos ei Kaskinen onnistu, nouseeko Nieminen tilalle, jolloin taas B->A ja C->B nousut voivat olla liian äkkinäisiä siellä operoiville koutseille. Mikäli siis tästä suunnitelmallisesta joudutaan luistamaan, eikä jokainen valmentaja menesty soppariaan loppuun, kaatuuko koko korttipino? Sehän on kuitenkin varmaa, että loputtomiin ei voida onnistua niin, että A-junnuista saadaan kolmen vuoden välein aina valmentaja, joka onnistuu. Aina jossain vaiheessa tulee huti.
Tässä ketjussa voidaan siis seurata miten Tepsin julistettu strategia alkaa toimimaan niin pelaaja-, kuin myös valmentajatuotannossa. Positiivista on kutienkin se, että meillä on kerrankin selkeä ja ulos annettu strategia.