Kaikki tiesivät millainen valmentaja ja persoona Jukka on, mutta Johanin kohdalla ne negatiiviset asiat loistavat poissaolollaan tässä kohtaa.
Vaikka valmentajana Jukka ei mielestäni ollut se mitä Jyp tarvitsi alunperinkään (pelottaa olla samaa mieltä kuin Seppänen tästä) mutta hän kuitenkin oli voittanut useamman mestaruuden - tosin UTJ rekordi oli parempi kuin valmentajana, mikä oli "kerran se sokea kanakin"-tasoa (alla tilastot):
finaaleissa voittoprosentti 14% eli on 7 kertaa todennäköisempää, että vastustaja voitti kuin Jukka, ja
pleijareihin päästyään Jukan joukkueen mahdollisuus mestaruuten oli 0.7 %. Eikä nuo mitään pienen budjetin joukkueita olleet. Joten en tiedä millä logiikalla Rautakorven piti voittaa Jypin kanssa mestaruus: uskottavuuden kyllä palautti, viime jouluun asti. Eli se top6 sijoitus oli Rautakorven valmennuksessa ja Jypin resursseilla se mitä saattoi odottaakin.
- Tapparan kanssa pleijareissa 11 kertaa, finaalissa 6 kertaa ja voitti yhden mestaruuden.
- HPK kanssa pleijareissa 2 kertaa, finaalissa 1 kerran eikä mestaruutta.
- Lukon kanssa pleijareissa 2 kertaa.
Pennerbornin kohdalla kyse ei välttämättä ole siitä, ettei negatiivisia puolia ole, vaan ettei niitä vielä tiedetä. Aika selkeä riski on kuitenkin se kollektiivinen romahdus, minkä Graz 99ers koko viime kaudella. Luulisi, että jos laiva on noin uppoamassa, niin ainakin laittaisi puolustuksen ensiksi kuntoon ja prioriteetiksi. Helpompi rikkoa kuin rakentaa, hankkia isoja puolustavia pelaajia kuin maalitykkejä, jne jne.
Tästä innostuneena otin yhteyttä toiseen Grazissa viime kaudella olleeseen nuoreen pelaajaan. Hänen mielestään Pennerborn oli paras valmentaja mikä hänellä oli ikinä ollut, todella hyvä yksilövalmentaja ja taktinen, substanssin mestari, ja siksi ko. pelaaja todnäk lähteekin pohjoiseen oppimaan lisää aiheesta. Mutta
ruotsalainen pelisysteemi ei vain ollut uponnnut Grazissa lainkaan ja tulos oli katastrofi: en tiedä eikö pelaajien taitotaso riittänyt, eikä seurassa ymmärretty miten ajaa sisään uusi doktriini, vai oliko siellä ollut vanhan liiton jääriä jäällä ja toimistossa, mitkä olivat vesittäneet muutoksen (tulee mieleen Virtasen syyskaudet Jypissä ja sitten paniikkipaluu traktorikiekkoon).
Onneksi Jypissä nyt on melko vankka johdon tuki muutokselle dynaamisen pelitapaan (lievästi ilmaistuna) eikä kukaan varmaan kyseenalaista muutoksen tarvetta viimeisen 6 kauden tulosten perusteella. Toivotaan, että seuraavat 5 kuukautta ovat riittävästi seuran ja pelaajien indoktrinoimiseen uuteen systeemiin.
Eli rukkaan eilistä ensireaktioarviotani sen verran, että
hyvä mies saatiin ja tuetaan häntä nyt tietysti täysillä. Mikäli homma menee jengoilleen, niin "upward potential" osastolla puhutaan OJ-Jukurit-tyylisestä muutoksesta ja sijoituksista 3 vuoden aikana; jos ei, niin 13. on hyvä veikkaus.
Nyt olisikin hyvä tehdä inventaario siitä, mitkä seuran ominaisuudet/toimintatavat ja ketkä valmentajat tai pelaajat voivat olla esteenä muutokselle, ja rankalla kädellä heivata ne ulos ettei ole mitään distraktioita tai tunnettuja epävarmuustekijöitä (kuten Köki Hämäläinen) vaan
Johan saisi aloittaa puhtaalta pöydältä ja vahvalla mandaatilla. Eikä tämän pitäisi olla uuden valmentajan homma alkaa tunnistamaan ja savustamaan näitä esteitä menestykselle, vaan nykyisen UTJ:n.
"Veke meidän, joka olet toimistossasi, pyhitetty olkoon Hippos, tee meille viimeinen palvelus ja erota Hämäläinen"
Niin paljon kuin minä haluankin antaa miehelle mahdollisuuden näyttää ja nostaa Jyp uuteen kukoistukseen, niin kyllä ukkelin joukkueen suoritus Itävallan liigassa osoittaa totaalista, kollektiivista romahdusta. Lähes kaksi kertaa niin paljon miinusmaaleja kuin tehtyjä joukkueella.