Tästä pelistä ei enää jaksa muistella mitään, etenkään kun en loppuun asti katsonut. Sen sijaan olisi kysymys tästä paljon puhuttavasta valmistautumisesta. Mitä se valmistautuminen on?
Tuskin se on sitä, että peilin edessä läpsitään itseään poskille (tai puolison avustuksella), jotta oltaisiin hereillä pelin alussa tai lopussa. Olen hiukan sitä mieltä, että on väärässä työpaikassa ammattiurheilijana jos on liian rento muutaman tuhannen maksavan katsojan edessä. Tämä sitten jotenkin estäisi suorittamaan esim. kamppaillut loppuun. En viittaa tällä tiettyyn peliin vaan esimerkkinä.
Vai onko se joku pelitaktinen nyanssi, jonka valmentaja sanoo juuri tätä vastustajaa varten väärällä tavalla, tai epäselvästi, jolloin pelaaja(t) sen unohtaa samalla hetkellä kun alkulämmöt alkavat.
Miksi valmentajat lähes kategorisesti "ottavat" vastuun huonosta valmistautumisesta pelaajienkin osalta, vaikka luulen että ammattiurheilussa ei tarvitse mennä kysymään juuri ennen aloituskiekkoa, "onko kaikki ymmärtänyt mitä pelipalaverissa sanottiin?". Itse ajattelen, että tämä on enemmänkin retorinen keino olla heittämättä koko muuta sakkia bussin alle.
Tästä syystä kysynkin, mitä ovat ne valmistautumisen osa-alueet, joista pelaaja ei voi ottaa vastuuta? Mitkä ovat taas niitä, joihin valmentaja on voimaton vaikuttamaan? Listasta voi jo jättää pois perhepizzan syöminen 30 min ennen peliä - pelaajien osalta.
Tavoitteena siis saada tuota kuuluisaa "valmistautumismöykkyä" konkretisoitua.