Siellä on muutama edareiden jätkistä jo vihdoin oppinut, että kun tulee vaihdosta riittävän nopeasti sitä toista laitaa Motinin rännikiekkoa vastaan, kiekko napsahtaa mukavasti lapaan ja siitä pääsee vauhdissa oikein näppärästi hyökkämään.
Eihän tämän ymmärtämisessä ole joiltain pelaajilta kuin mitä, joku 6 kautta? Fiksuja kavereita jengi täynnä. Toki ajoituksilla on merkitystä (myös Motinin rännittämisen osalta), mutta ne Motinin rännikiekot on kyllä jo sellainen ”instituutio”, että kyllä siellä pitäisi lamppu syttyä, että eka kentälle hypännyt laituri syöksyy täysillä rännikiekkoa hakemaan. Motin on rännittänyt satoja, ellei tuhansia kertoja, joten siinähän on pelikirjaan yksi kappale jo valmiina. Eikä ole edes vaikeimmasta päästä ymmärtää. Mutta jotenkin niitä ei ole hyödynnetty läheskään siinä mittakaavassa kuin olisi ollut mahdollista. Liian usein niistä Motinin ränneistä ei ole haluttu edes taistella, vaan on suosiolla annettu vastustajan noukkia ne ihan rauhassa.
Olen kirjoittanut useinkin, että Motin on pelaaja, jonka todellisen arvon huomaa vasta, kun hän on poissa. Ja sen huomaa muutenkin kuin pelkästä fyysisestä puuttumisesta. Mun jengissä on Motinille tilaa myös jatkossa.