A-Talkista täytyy sanoa, että on todella harvinaisen pahasti todellisuudesta vieraantuneita ihmisiä nuo Bäckman ja side kickinsä Hietanen. Olikohan Abdullah Tammella joku toinen meno ohjelman kuvaamisen aikaan, ettei päässyt paikalle? Ex-Ristokin oli Na(t)shia kannustamassa Helsingissä.
Keskustelu oli todellinen rimanalitus Bäckmanilta ja Leena Hietaselta, mutta Hietanen osasi sentään edes jossain määrin antaa toisten keskustelijoiden kertoa omia näkemyksiään ilman naurettavia välihuomautuksia ja jatkuvia keskeytyksiä.
Bäckmanin suoraan sanottuna naurettavista näkökulmista poikkeavat virallisen historian faktat leimattiin kaikki propagandaksi ja huuhaaksi, jotka määritelmät virallisen historiankirjoituksen mukaan sopivat paremmin juuri ko. dosentin hengentuotteisiin ja ulosantiin. Luulisi, että tuon verran oppineella äijällä olisi parempia historianlähteitä kuin lukion oppikirja, mutta kun oma näkökanta on ainoa oikea ja kaikki muut ovat fasisteja, ei tarvitse omaa kantaansa mitenkään perustella. Kotoa kaikki lähtee ja pikku-Johankin on vain aikansa kasvatusmallien uhri.
Koko keskustelun idioottimaisin ajatus oli varmasti se, että Putainilla olisi ollut oikeus lähettää tankit suvereeniin, EU:hun ja Natoon kuuluvaan valtioon, koska nämä siirsivät patsasta. Patsas ja sen alle haudatut neuvostosotilaat siirrettiin bussipysäkiltä kaupungin keskustasta oikealle hautuumaalle ja tästä syystä olisi ollut oikeutettua miehittää maa uudelleen. Ei oikein voinut kuin suu auki katsoa. Ihme, ettei Leninin patsaita vaadittu takaisin miehityksen uhalla. Näin kujalla oleville yksilöille varmasti Suomi ampui Mainilan laukaukset ja Berliinin muuri rakennettiin, jotteivat länsiloikkarit pääsisi nauttimaan DDR:n paratiisista.
Venäläisvähemmistön kohtelussa on varmasti epäkohtia, mutta vaikea entisen herrakansankin on ollut tottua edes tasapäiseen asemaan. 50 vuodessa olisi ollut aikaa integroitua maan tapoihin, opetella kieli jne, mutta kaikkia se ei vain ole kiinnostanut. Eikä kysymys ole siitä, että kaikki venäläistaustaiset olisivat Virossa mitenkään yhteiskunnan ulkopuolella. Kansalaisuudettomia venäläistaustaisista on noin kolmasosa eli kutakuinkin 110 000 henkeä. Asia ei ole mustavalkoinen ja toinen osapuoli vain oikeassa ja toinen vain väärässä, mutta kyllä venäläisilläkin on aihetta peiliin katsella. Varmasti virolaisten keskuudessa russofobia elää vahvana, mutta niinhän se elää Suomessakin, vaikka meillä syitä on selvästi Viroa vähemmän. Valtiovallan systemaattinen apartheid on kuitenkin aika paksua nieltäväksi. Kansalaisuuksia ei jaeta ilman sitoutumista ja osoitettua halua olla virolainen, mutta ei kansalaisuuden saaminen mahdotontakaan ole. Kansalaisuuden hakemisintoa ovat viime aikoina vähentäneet patsasmellakat, kansalaisuudettomien aseman parantuminen sekä Venäjän vahvistuminen.
Vuonna 1939 Viron johto teki sen virheen, että luotti Staliniin. Tilannetta edeltäkäsin tarkastellessa se varmasti vaikutti järkevimmältä vaihtoehdolta suurvaltaa vastaan, mutta jälkiviisaana Isä Aurinkoiseen luottaminen oli katastrofi. Suurvallan resurssit rajan takana ja Viron vielä Suomeakin vähäisemmät voimat sanelivat ratkaisut hyvin pitkälti. Vaikka Viro olisikin valinnut Suomen kanssa saman tien, talvisodan ihmettä ei baltiassa välttämättä oltaisi nähty vaan lopputulos olisi saattanut olla sama kuin nytkin ja sorto sekä venäläistämistoimet vielä ankarampia. Kaikkien balttien liittoutuminen olisi voinut tuoda lisää painoarvoa Neuvostoliittoa vastaan, mutta olisiko tuonut tarpeeksi? Luultavasti ei. Suomikin luotti sinisilmäisesti esim. Ruotsin ja muiden lännen demokratioiden apuun, mikä tänä päivänä tarkasteltuna oli siunaus, vaikka ei tuolloin siltä vaikuttanutkaan.
Natokeskustelua käydään varmasti toisissa ketjuissa, mutta muistettakoon esim. kenraali Ehrnroothin selkeästi julkituoma ajatus, että sen verran pitäisi historiasta oppia, ettei Suomi saa jäädä yksin.