Tuli vaihteeks väijyttyä yhtä peliä ja paria suomalaista koko ottelun Bruins@Jets. Puhetta ja näyttöjäkin Armian tasonnostosta on ollut, mutta sanosin että paras NHL-pelinsä minkä oon nähnyt, siitä huolimatta ettei pisteille päässytkään.
Jääaika 14:22, alivoimalla 2:58, tokasta erästä alkaen ylivoimaakin 1:58. 4 laukausta maalia kohti. Taikamaila, käärmeenkieli, miten vaan, mutta kolmisen kappaletta puhtaita kiekonriistoja kovan työmäärän ja ulottuvuuden kautta. Näistä loi pari maalipaikkaa.
Ihan viimistä silausta vaille jäi palkinto: kiekonriisto päädyssä, oli oikeestaan 2vs0 Raskin edessä, mutta syöttö maalin kulmalta tais osua Raskin mailaan. Toinen tilanne: Alivoimalla 3vs1 hyökkäys, Armia toi oikeeta laitaa, epäonnistu ohittamaan heittäytyvän Bruins-pakin syötöllään. Ei jäänyt kuitenkaan murehtimaan tuota, vaan paino perään, nappas kiekon pois maalin takana, kiepautti itsensä maalin suulle ja löi vielä ripariakin kolmen vastustajan keskeltä. Yhen päätypelin jälkeen löys takamiehen vapaana b-pisteen yläkaarelta, mutta pakin veto ohi. Pelin loppupuolella pääs vielä sohimaan Raskin antamaa riparia.
Alivoimalla varmaa suorittamista, tuo onkin Jets-erikoistilannepelin tukiranka koska yv on paineistuksesta huolimatta todella tehotonta. Ylivoimalle päästyään Armian paikka oli seisoa Raskin edessä häiritsemässä.
Jopa TSN-selostaja sanoivat pelin loppuminuuteilla, jotta Armia pitäs palkita koska on ollut tänään niin hyvä. Porilais-Ässäläisittäin tähän pitäis varmaan alkaa maalailla piruja seinille, mutta jos kuta kuinkin kykenee säilyttämään tuon aktiivisuuden, työmäärän, energiatason, ei kukaan valmentaja maailmassa pullauta ulos. Sen sijaan, voidaan alkaa odottelemaan niitä palkintoja tehojenkin muodossa.
Se viimenen silaus, silti. Armialla on taidot, muttei ehkä se maailman paras visio. Tän illan kaltaisella esityksellä ja työmäärällä niitä onnistumisia alkaa tippua väkisinkin.