Viime kaudella Joppe muistaakseni jakeli paljon hienoja syöttöjä. Tällä kaudella nähtävästi tavoitteena on taklata ja tehdä maaleja, hinnalla millä hyvänsä.
Runkosarjaa on pelattu viisi ottelua kuudestakymmenestä. En nyt ihan usko, että kannattaa vetää mitään rankempaa analyysia Jopen suorituksista. Pitää nyt muistaa, että Joppe on 18-vuotias pojan nulikka. Parin vuoden päästäkin hän on vielä nuori maitoparta, mutta Sm-liigaa on takana yli 150 ottelua, jos nyt terveenä pysyy. Ja tämä kaikki sillä laskennalla, että pelaa pari kautta Porissa ennen NHL:ään menoa. Tämä otteluiden lukumäärä saattaa olla jopa isompi, jos lähtee pohjois-amerikkaan aikasemmin. Mutta pointtini on kuitenkin se, että kun Armia täyttää 20-vuotta, hänellä on jo paljon pelejä alla.
Uskon, että 95% ihmisistä ymmärtää, että kaikki vaatii oman aikansa. Jokainen kikka tai etc. ei aina onnistu, ei se onnistu maailman huipullakaan. Ei Ovetskin tee jokaisessa NHL-ottelussa maalia eikä Selänne. Ja nämä pelaajat ovat maailman parhaita jääkiekkolijoita, jotka elävät siitä, että saavat pitää kiekkoa.
Mitenköhän näiden pelaajien taipaleella olisi käynyt, jos valmentaja olisi laittanut 18-vuotiaana katsomoon?
Jokainen pelaaja on ennenkaikkea yksilö, mutta karkeasti pelaajat voi jakaa niihin, jotka elävät kiekosta, kuten maalintekijät sekä sitten epäitsekkäät Filppulat tai Helmisen Raipe, jotka hakevat vielä syöttöpaikkaa, vaikka edessä olisi tyhjä maali. Vasta tällä kaudella Jopen persoona tulee uudella tavalla esiin. Et ole enää "vieras" tai joku kloppi kopissa, vaan olet osa joukkuetta, ja Jopen tapauksessa itsetietoisesti tärkeä osa.
En yhtään ihmettele, jos Joppe ottaa tänä vuonna jopa matsin tai pari. Pieni Kukon poika asuu Jopen sisällä ja se on vaan hyvä asia. Jokainen hyvä pelaaja on tietyllä tavalla katu-jätkä jä vähän vittumainen luonne. Ei siellä tissiposket pärjää.