Kirjoitanpa nyt joutessani hieman omiakin ajatuksia Armiasta ja näistä edellä mainituista ominaisuuksista. Siitä miksei hän ole varsinainen supertähti NHL:ssa ja miksi. Kyseessä on jälleen mutuilua ja päättelyä, ei faktaa :)
Armian edellä mainitut ongelmat tuloksen teossa, jos niitä nyt sellaisiksi voi kutsua, eivät mielestäni ole ongelmia laisinkaan, vaan ne ovat hänen ominaisuuksiaan. Hän on ihmisenä tuollainen kiltti, hymyilevä ja mukava kaveri, joka ei ajattele pahaa asiaa kenestäkään. Edes sellaisesta, joka ansaitsisi. Kun hän on joukkueen jäsen, hän on tyytyväinen vain päästessään pelaamaan, eikä hänellä ole mitään varsinaista hinkua olla joukkueen ykköspyssy tai johtaja, vaan hänelle kelpaa mikä rooli tahansa. Jotkut ihmiset vain ajattelevat asiat niin, eikä heillä ole mitään valtavaa kunnianhimoa asioita kohtaan, vaikka toki pelissä/työelämässä/missätahansa yksittäisessä tilanteessa haluavatkin voittaa ja menestyä. Aivan kuten Joppekin haluaa kentällä ollessaan voittaa joka tilanteen ja lopulta pelin.
Tämä tunne tulee mieleeni siksi, että tunnistan tuosta oman ajattelumaailmani. Nyt tulee hieman itsekehua, joten pahoittelen :) Mutta tiedän olevani omassa duunissani varsin pätevä miekkonen ja olen muutenkin elämässä mainiosti pärjäävä ja kai sitten ihan kyvykäs heppu ja johtajuuttakin löytyy tarvittaessa, vaikka en mitenkään nauti johtajana olemisesta. Jos aloitamme jonkun uuden projektin, jossa sattuisin vaikka itse olemaan lähtökohtaisesti kokenein/kyvykkäin/vetovastuuseen sopivin ja huomaan että joku porukasta tuntee valtavaa hinkua päästä johtamaan joukkoa, ei minulle tuota pienintäkään ongelmaa todeta hänelle että "Ok, hoida sinä se sitten. Auttelen sinua tarvittaessa mielelläni.". Ja jos huomaan, että jossain kohtaa kaverilla alkaa mennä homma väärille urille, voin mennä kuiskaamaan hänelle kahden kesken jotain tyyliin "Tämä ei taida mennä nyt ihan niin hyvin kuin pitäisi. Mutta jos koittaisimme näin taikka noin, niin se voisi mennä paremmin. Mitäs olet mieltä, kokeillaanko sillä tavoin?". Eli olen tarvittaessa tukena, jos huomaan että sitä tarvitaan. Enkä kaipaa siitä sen kummempaa kiitosta, kuin että olen tyytyväinen, jos saamme projektin hoidettua kunnialla valmiiksi.
Voisin kuvitella, että NHL:ssa valtaosa pelaajista on tuollaisia kunnianhimoisia nuoria urhoja, joilla on palava tahto olla joukkueensa ykkösjätkä ja palvottu idoli. Näin ollen siellä kilpaillaan vastustajien lisäksi myös joukkuetovereita vastaan. Tämä on hyvin Pohjois-Amerikkalainen lähestymistapa asioihin ja sopii varmasti monille. Mutta kaikki meistä eivät vain ajattele asiaa tuolla tavoin, vaan ihmisistä löytyy myös niitä, jotka ovat ihan oikeasti joukkuepelaajia, eivätkä ainoastaan sano olevansa sellaisia. Uskon että Armia kuuluu niihin ihmisiin ja se on hyvä niin. Se ei ole vika, vaan ominaisuus. Mielestäni positiivinen sellainen.