Joe Thornton vs. Saku Koivu

[Jack in the Box]

Joe, jollaeiolemitäännäyttöjä, Thornton

http://www.cbc.ca/sports/story/2006/06/22/nhl-awards.html

 

[Snaipperi #16]

Grainger miten voit olla noin vahvoilla oman joukkueen laseilla liikenteessä? Vähän liioittelet jokaista asiaa mikä on TPS ja Habsia vastaan. Kumminkin Thornton oli merkittävä ratkaisija maailmancupissa ja aika hyvin Doan-Thornton-Draper hyydytti myös Koivun vitjan pelin ja iski lopulta myös ottelun voittomaalin. Lisäksi viime NHL:n pudotuspeleissä Joe oli jo lähellä pistepeli tahtia. Tuohon OJ kohtaan en sen tarkemmin jaksa enkä viiti tarttua, koska suunnilleen jokainen muu Habsin palsta-aktiivi on näistä asioista suunnilleen samaa mieltä että ei Thornton ja OJ ole nollia, mutta sinä pidät aina vastustajan pelaaja nollana ja omia jätkiä täydellisinä. OJ iski maailmancupissa tärkeät maalit jolla saatiin lohkovoitto Ruotsilta tasapelillä ja tasoitusmaalin USA-pelissä, lisäksi OJ:n kenttä teki maalin kyseisen turnauksen finaalissa. Torinossa OJ oli maalikuningas Suomen joukkueesta Selänteen kanssa, upottaen kakkoskentällään esim USA:n ja auttaen Venäjän kaadossa jossa myös Saku pelasi hyvin.

 

[Iker]

Pakko näistä kahdesta varmaan valita Thornton.

Odotin illan tv-pelissä näkeväni Koivun tositoimissa, mutta mies ei näköjään nykyisin mahdu edes Habsin pelaavaan kokoonpanoon. Tästä syystä Thornton, hän mahtuu kyllä jenginsä rosteriin hands down.

 

[Mintsu]

Mies, joka ei ole koskaan osannut pelata tosipeleissä, vai mies, joka aina syttyy, kun panokset kovenevat?

Helvetin vaikea valinta. Maajoukkueturnaukset ja playoffstatsit puoltavat Koivua, runkosarja Thorntonia. Pistein 2-1 Saku Koivu voittaa Joe Thorntonin. Joe, jollaeiolemitäännäyttöjä, Thornton painii suunnilleen samassa sarjassa Olli Jokisen pudotuspelisaldojen kanssa.

Ei minkäänsortin värilaseillakaan voi tälläistä tekstiä saada aikaan. Ei Sakunkaan pleijaristatseilla voi kauheasti hehkutella, koskaan ei ole edennyt konfferenssin finaaleihin, Stanley Cupin finaaleista puhumattakaan.

 

[Grainger]

...

Älä nyt hermostu.

En kirjoittanut mitään Jokisen taidoista, vaan hänen playoffstatseistaan, jotka ovat yhtä kuin nolla (0). Tämä siis luonnollisesti NHL:ssa.

Joe Thornton ja ansaittu Hart Trophy. Alkukaudella todellakin Bruinsille elintärkeä ja MVP:n arvoinen. NHL ei koskaan vedä näissä valinnoissa kotiinpäin. Jagr sentään oli koko kauden ajan joukkueelleen korvaamaton.

Ei Sakunkaan pleijaristatseilla voi kauheasti hehkutella, koskaan ei ole edennyt konfferenssin finaaleihin, Stanley Cupin finaaleista puhumattakaan.

Asiaa tutkimatta esitätkö oman suosikkijoukkueesi miehet, joilla tahti paranee runkosarjan otteluista yhtä paljon kuin Sakulla, kun ne tosipelit alkavat?

 

[Snaipperi #16]

Älä nyt hermostu.

En kirjoittanut mitään Jokisen taidoista, vaan hänen playoffstatseistaan, jotka ovat yhtä kuin nolla (0). Tämä siis luonnollisesti NHL:ssa.

Joe Thornton ja ansaittu Hart Trophy. Alkukaudella todellakin Bruinsille elintärkeä ja MVP:n arvoinen. NHL ei koskaan vedä näissä valinnoissa kotiinpäin. Jagr sentään oli koko kauden ajan joukkueelleen korvaamaton.


Asiaa tutkimatta esitätkö oman suosikkijoukkueesi miehet, joilla tahti paranee runkosarjan otteluista yhtä paljon kuin Sakulla, kun ne tosipelit alkavat?

Nosti ketjukaverinsa aivan uudelle tasolle ja jatkoi kovaa pistetehtailua, jopa kiristäen lopussa kiepahtaen Jagrin ohi. Jagr vaikka onkin loistava pelaaja on aika paljon riippuvainen Nylanderista ja hänen syötöistä, Thornton ei taas riippuvainen kenestäkään, tekee missä jengissä vaan kovia tehoja.

Joo mutta otitko huomioon, että tässä suhteessa Sakulla on eniten kirittävää, koska hän on runkosarjassa niin paljon heikompi. Esim aika moni jatkaa suunnilleen samoilla tehoilla pudotuspeleissä kun on pelannut runkosarjassa. Esim Sundin kiristää tahtia runkosarjan lopussa ja pelaa suunnilleen yhtä hyvin poffeissakin.

 

[varjo]

Jaa että näin pikkumaisella tasolla liikutaan.. No Big Joella taitaa kuitenkin olla keskinäisissä nokitteluissa viimeinen voitto, kuten tuo eilen linkittämäni artikkelikin osoittaa ;)

Öh, Kanadan tähtisikermän ja Suomen maajoukkueen kohtaamista ei nyt ehkä voi ihan suoraan pistää kummankaan pelaajan ansioksi. Kenties Doanilla ja Draperilla oli oma osansa puolustuspelissä..."Draper was kind of the leader of them and we all know how good he is on that side of the game"
Olen tainnut jo mainita, että Thornton pelaa ihan kelvollisesti, jos ei joudu kantamaan joukkueen menestyksen taakkaa harteillaan.

Se että Koivu on aikanaan vienyt 24-vuotiasta Thorntonia ei myöskään ole valtava ihme. Vähän niinkuin lasta löisi.

Joo, 24-vuotiaat ovat tosi lapsia...Jos Thornton oli lapsi, mitä se kertoo Bruinsien organisaatiosta, kun kapteeniksi valitaan sellainen.

Ymmärtänet kuitenkin varmasti, että loukkaantuminen voi vaikuttaa eri pelaajiin eri tavalla ja loukkaantumisia on eriasteisia. ..SNIP... Vaikka toki onkin äärimmäisen tyhmää pelata silloin, kun keho ei sitä sallisi.

Toki loukkaantuminen vaikuttaa eri lailla, mutta jostain syystä se vaikutti tutulla tavalla pelaajaan, joka ennenkin on pelannut heikosti pudotuspeleissä.
Thorntonin peliminuutit eivät puolla sitä, että loukkaantumista voisi käyttää tekosyynä, jos loukkaantuminen on oikeasti paha, silloin ei pelata niitä minuutteja joita Thornton pelasi.

 

[V-man]

Kimmo Timonen vastaili kuukausi sitten lukijoiden kysymyksiin hesarin sivuilla:

"Narri: Kuka pelaaja on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen NHL:ssä?

Kimmo Timonen: Eilen… Joe Thornton on kyllä… En ollut ennen nähnyt häntä, kun hän pelasi idän puolella. Nyt olen nähnyt häntä parin vuoden ajan. Kyllä siinä on jos ei paras, niin ainakin kahden parhaan joukossa oleva pelaaja. Hän on kyllä pelimies."

Eli Timosen mielestä Thornton on vähintäänkin maailman toiseksi paras pelaaja. Veikkaanpa että Saku Koivu ei ole se pelaaja jota Timonen pitää Thorntonin haastajana.

 

[Blackie]

Tiedä nyt onko näissäkään kyselyissä mitään järkeä kun valitaan tietty se kaikkien suomalaisten sankari Saku Koivu ja sitten joku vastaehdokas jonka nyt voidaan olettaen ehdottomasti häviävän Koivulle, tässä(kin) tapauksessa Koivun merkityksen pleijareissa kaikki tiedostavat ja hän on osoittanut olevansa Thortonia parempi juuri pudostuspeleissä joten äänestyksen lopputulos on likimain ennalta arvattasissa.

Oletko joku ukkoylijumala, joka on muiden yläpuolella? Aliarvioitko muita tälle kiekkopalstalle kirjoittavia siinä mielessä, että et usko heidän pystyvän puolueettomaan analyysiin? Itse äänestin Thorntonia, koska se on oikea vastaus. Toki löytyy myös niitä suomalaisia, jotka vaihtoehtojen Teppo Numminen vs. Ken Daneyko välillä vastaisivat jälkimmäisen, koska eivät junttisuomalaista äänestä missään nimessä. Kuulutko sinä "vlad" tähän porukkaan?

 

[Cube]

Joo, 24-vuotiaat ovat tosi lapsia...Jos Thornton oli lapsi, mitä se kertoo Bruinsien organisaatiosta, kun kapteeniksi valitaan sellainen.

Mitä se kertoo sinusta, että päätit ottaa tuon heiton kirjaimellisesti? Oli miten oli, 24-vuotiaana Thornton ei nyt varmaankaan mikään kovin kypsä pelaaja ollut.

Toki loukkaantuminen vaikuttaa eri lailla, mutta jostain syystä se vaikutti tutulla tavalla pelaajaan, joka ennenkin on pelannut heikosti pudotuspeleissä.
Thorntonin peliminuutit eivät puolla sitä, että loukkaantumista voisi käyttää tekosyynä, jos loukkaantuminen on oikeasti paha, silloin ei pelata niitä minuutteja joita Thornton pelasi.

Miten niin tutulla tavalla? Thornton oli tuota ennen tehnyt pleijareissa 28 pelissä 6+12=18 pistettä ja lisäksi 6 noista peleistä meni tulokaskaudella 18-vuotiaana nelosketjussa. Ilmeisesti odotit jo silloin Big Joelta kovia tehoja? Kunnon roolissa tehot 22. 6+12=18, siis ennen tuota nollille täysin jäänyttä ottelusarjaa. Eipä tuo selitä tyhmää ratkaisua pelata väkisin silloin, kun ei itsestään riittävästi saanut irti, mutta tuo sentään vähän perspektiiviä asiaan.

Lisäksi kyllähän sitä loukkaantuneena voi isompiakin minuutteja pelata, jos kipua kestää, kuten esim. Pronger teki olympialaisissa. Samoin esim. Ovechkin pelasi viime kaudella Capsissa nivusvamman kanssa ihan samoja minuutteja kuin normaalisti, mutta tehot katosivat vamman ajaksi oikeastaan täysin (tammi-helmikuun vaihde). Kyseessä oli AO:n huonoin jakso koko kaudella.

Nämä siis vain yksittäisinä esimerkkeinä, jotka satun nyt muistamaan. Näitä kyllä riittää, myös muiden lajien kohdalla. Muistaakseni Jouni kirjoitti näistä pleijariloukkaantumisista joskus kolumninkin Jatkoaikaan, mutta en nyt pikaisella hakemisella sitä onnistunut kuitenkaan löytämään. En tosiaan mikään lääkäri ole, mutta käsittääkseni sitä voi kyllä ihan isojakin minuutteja pelata jonkun vamman kanssa, jos kipukynnys on riittävän korkea. Yhtä tehokasta pelaaminen ei kuitenkaan suurella todennäköisyydellä ole.

 

[varjo]

Mitä se kertoo sinusta, että päätit ottaa tuon heiton kirjaimellisesti? Oli miten oli, 24-vuotiaana Thornton ei nyt varmaankaan mikään kovin kypsä pelaaja ollut.

Öh, miten voi olla ottamatta kirjaimellisesti heittoa missä ei ole mitään järkeä.
Jos Thornton olisi ollut 18 tai 19, ehkä 20-vuotiaskin, tuossa olisi ollut jotain järkeä. 24-vuotias ei todellakaan ole mikään lapsi, eikä kyllä erityisen epäkypsäkään, tai jos on niin silloin on kyllä miehessä vikaa.
Sama epäkypsä pelaaja oli tehnyt sen 101 pistettä runkosarjassa edellisellä kaudella ja sitä edelliselläkin yli piste/peli-tahtia.

Hieman sama kuin Lebron James saa "ikähyvitystä" varmaan 30-vuotiaaksi asti.

Miten niin tutulla tavalla? Thornton oli tuota ennen tehnyt pleijareissa 28 pelissä 6+12=18 pistettä ja lisäksi 6 noista peleistä meni tulokaskaudella 18-vuotiaana nelosketjussa. Ilmeisesti odotit jo silloin Big Joelta kovia tehoja? Kunnon roolissa tehot 22. 6+12=18, siis ennen tuota nollille täysin jäänyttä ottelusarjaa. Eipä tuo selitä tyhmää ratkaisua pelata väkisin silloin, kun ei itsestään riittävästi saanut irti, mutta tuo sentään vähän perspektiiviä asiaan.

Näistäkin tehoista tosin 11 pistettä syntyi vielä silloin, kun Joe oli joukkueessa vain tähtisentteri Bourquen johtaessa joukkuetta. Tiedä vaikka Thornton oikeastaan oli kakkossentterikin Allisonin kentän ottaessa vastaan suurimman puolustuspaineen, vai pelasivatkohan kaverit samassa kentässä pleijareissa.

2001-2002 pudotuspelisarjassa vastassa olikin eräs tuttu joukkue ja sen kapteeni, joka tunnetuista syistä ei ollut kaudella pahemmin pelannut.
Voittaneen joukkueen nyt tiedämme kaikki, vaikka tässä sarjassa Thornton toki sai vielä tehojakin tehtyä.
2002-2003 Devils luonnollisesti sumputti Bruinsin pois kuvioista 101 runkosarjapisteen miehen jäädessä 3 pisteeseen 5 pelissä.

Lisäksi kyllähän sitä loukkaantuneena voi isompiakin minuutteja pelata, jos kipua kestää, kuten esim. Pronger teki olympialaisissa. Samoin esim. Ovechkin pelasi viime kaudella Capsissa nivusvamman kanssa ihan samoja minuutteja kuin normaalisti, mutta tehot katosivat vamman ajaksi oikeastaan täysin (tammi-helmikuun vaihde). Kyseessä oli AO:n huonoin jakso koko kaudella.

Kyse on siitä, kuten varmaan itsekin urheilleena tiedät, että jos vamma ei estä sinua pelaamasta täysiä minuutteja niin vamma ei silloin kyllä voi olla erityisen paha. Jos kipu on suurta, silloin pelataan vähemmän ja käytetään ne minuutit tehokkaammin, ei roikuta hämärän rajamailla 21,5 minuuttia pelissä saamatta mitään aikaan. Pelaajan, erityisesti kapteenin, pitäisi kyetä siinä 5 0+0-pelin jälkeen tajuamaan, ettei ole avuksi joukkueelle siinä kunnossa missä pelaa. Jos taas joukkueelle elintärkeitä tehoja syntyy niin sitten otetaan se riski ja pelataan vamman kanssa, mikä sitten Montrealin kohdalla kostautui seuraavassa sarjassa. Ovetskinin kohdalla voisi lähinnä sanoa "idiootti" tai sama lääkäreille, tosin taloudelliset syyt Capsien puolelta varmaan pakottivat tuohonkin ratkaisuun, koska eipä tuollainen pakonomainen pelaaminen ainakaan edistä paranemista.

 

[Snaipperi #16]

Siis varjo tai Grainger selvittäkää minulle mieluusti nämä alla olevat asiat jotka teidän teksteissä ihmetyttää minua kerta toisensa jälkeen:

1. Ns. pelaajan varjossa oleminen. Puhutte tästä usein, teksteistänne saa kuvan että joukkueurheilussa nimeltä jääkiekko on yksi huippupelaaja per joukkue ja muut pelaajat ovat hänen varjossaan, pelkkä C-kirjain rinnassa riittää siihen ettei Thornton voi pelata ikinä loistavasti, vaikka hän tekisi mitä hän on aina sen C-kirjaimen takia Marleun "selän takana". Vaikka esim Thorntonin siirto oli todella KOHUSIIRTO ja koko jääkiekkoileva maailma seurasi sitä, ja seurasi Joen edesottamuksia, lisäksi hänellä on armottomat paineet koska häntä pitää osa runkosarjapelaajana, mutta silti hän pelasi viime kaudella loistavasti. Oliko hän Marleun selän takana? Liioittelet minusta tätä väitettä todella radikaalisti. Tottakai kapteeni on tärkeä pelaaja, mutta esim joissain seuroissa vakanssia kierrätetään, mutta ehkä se on Kanadassa suurempaa. Thornton ei ollut viime kaudella kenenkään selän takana piilossa, hän oli San Jose Sharksin seuratuin ja tärkein pelaaja. Lisäksi Thornton pelasi loistavan WC:n ja pelasi esim finaalissa aina Sakun kenttää vastaan ja voitti sen kentän, ratkaisi finaalin ja esti Suomen ykkösen ratkaisuyritykset, niin oliko 193cm Thornton Sakicin tai Lemieuxin selän takana piilossa medialta.

2. Jos olet joskus tullut nuorena NHL-ympyröihin ja olet parantanut vuosi vuodelta niin voiko nuorena hävityt poffit tehdä pelaajasta ikuisen luuserin? Kumminkin Thornton on parantanut noista vuosista ja on kypsempi pelaaja kuin muutama vuosi sitten. Minusta on ajan kyse milloin Thornton San Josen kanssa räjäyttää pankin ja menee todella pitkälle, se on aina helvetin pienestäkin kiinni, esim viime kaudella jo lähes pistepeli tahdissa, vaikka esim Pronger ja Peca olivat jatkuvasti häntä vastaan. Seurasin San Josea viime kaudella ja aika paljon Joen ketjukaverit jäätyilivät otteluissa, minusta Thornton oli paras pelaaja tuolloinkin.

3.Onko koko maailmalla joku salaliitto Suomea vastaan vai onko NHL:n arvokkaimman pelaajan palkinto joku säälipalkinto? Miksi Koivu ei ole saanut tätä palkintoa vaan sen saa Koivun bitch Thornton.

 

[varjo]

1. Ns. pelaajan varjossa oleminen. Puhutte tästä usein, teksteistänne saa kuvan että joukkueurheilussa nimeltä jääkiekko on yksi huippupelaaja per joukkue ja muut pelaajat ovat hänen varjossaan, pelkkä C-kirjain rinnassa riittää siihen ettei Thornton voi pelata ikinä loistavasti, vaikka hän tekisi mitä hän on aina sen C-kirjaimen takia Marleun "selän takana". Vaikka esim Thorntonin siirto oli todella KOHUSIIRTO ja koko jääkiekkoileva maailma seurasi sitä, ja seurasi Joen edesottamuksia, lisäksi hänellä on armottomat paineet koska häntä pitää osa runkosarjapelaajana, mutta silti hän pelasi viime kaudella loistavasti. Oliko hän Marleun selän takana? Liioittelet minusta tätä väitettä todella radikaalisti. Tottakai kapteeni on tärkeä pelaaja, mutta esim joissain seuroissa vakanssia kierrätetään, mutta ehkä se on Kanadassa suurempaa. Thornton ei ollut viime kaudella kenenkään selän takana piilossa, hän oli San Jose Sharksin seuratuin ja tärkein pelaaja.

Paha sanoa, tilastot vain puhuvat omaa kieltään kapteeni-Thorntonista ja normaali-Thorntonista.

Lisäksi Thornton pelasi loistavan WC:n ja pelasi esim finaalissa aina Sakun kenttää vastaan ja voitti sen kentän, ratkaisi finaalin ja esti Suomen ykkösen ratkaisuyritykset, niin oliko 193cm Thornton Sakicin tai Lemieuxin selän takana piilossa medialta.

Kyllä muistaakseni finaalissa taisi olla muillakin kentillä osansa maalinteossa ja Draper ja Doan eivät nyt ole mitään ketä tahansa pelaajia puolustuspäässä.

2. Jos olet joskus tullut nuorena NHL-ympyröihin ja olet parantanut vuosi vuodelta niin voiko nuorena hävityt poffit tehdä pelaajasta ikuisen luuserin? Kumminkin Thornton on parantanut noista vuosista ja on kypsempi pelaaja kuin muutama vuosi sitten.

Päinvastoin, nuorenahan Joe pelasi pudotuspeleissäkin hyvin, 9 pistettä 11 ottelussa. Vasta kun hän vanheni pari vuotta ja otti C:n rintaansa, alkoivat first round exitit keskinkertaisilla tilastoilla 100-pisteen miehelle.

3.Onko koko maailmalla joku salaliitto Suomea vastaan vai onko NHL:n arvokkaimman pelaajan palkinto joku säälipalkinto? Miksi Koivu ei ole saanut tätä palkintoa vaan sen saa Koivun bitch Thornton.

Palkintohan jaetaan runkosarjan perusteella.

 

[Snaipperi #16]

Niin jaetaan runkosarjan perusteella ja se kertookin että myös runkosarjaa arvostetaan. Ja Thornton on ohittanut tämän pudotuspeli-hyytymisvaiheen. Esim viime kaudelle edelleen aika kovat tehot, vaikka vastassa oli Edmonton joka lopulta meni finaaleihin asti.

 

[Grainger]

Esim viime kaudelle edelleen aika kovat tehot, vaikka vastassa oli Edmonton joka lopulta meni finaaleihin asti.

Runkosarjassa 1,54 pistettä per ottelu ja playoffeissa 0,81 pistettä per ottelu kertoo mielestäni millaisesta miehestä on kyse.

Joe Thornton on legendaarinen esimerkki pelaajasta, joka hyytyy aina, kun panokset kovenevat. Näitä samanlaisia pelaajia löytyy Suomesta liian paljon. Thornton on enemmän suomalainen, kuin suomalaiset itse.

 

[-Niks-]

Koivu kelpaisi näistä miehistä ensimmäisenä omaan teamiini, Thornton on kova pelaaja mutta mitä miehen pelejä on välillä canalilta katsellut niin ei hän aina todellakaan vakuuta. Tosin on useesti niitä iltoja jolloin vakuuttaa kovinkin paljon.

Koivu muutenkin omassa top kakkosessa heti teukan jälkeen. Thornton ehkäpä sijalla 7-9.

 

[Snaipperi #16]

Runkosarjassa 1,54 pistettä per ottelu ja playoffeissa 0,81 pistettä per ottelu kertoo mielestäni millaisesta miehestä on kyse.

Joe Thornton on legendaarinen esimerkki pelaajasta, joka hyytyy aina, kun panokset kovenevat. Näitä samanlaisia pelaajia löytyy Suomesta liian paljon. Thornton on enemmän suomalainen, kuin suomalaiset itse.

Tiukan ja puolustavan kiekon pudotuspeleissähän 0.81p/peli on kovat tehot. Sitähän minä olen sanonut että jos tekee noin kovat tehot runkosarjassa niin on lähes mahdoton pelata samalla tasolla pudotuspeleissä. Kumminkin taitaa tuo 0.81 olla yhtäpaljon tai enemmän kuin "kaikkien pleijaripelaajien kuningas" Koivulla. Tuo 0.81 on hyvä luku jo tässä vaiheessa uraa ja paljon on vuosia vielä jäljellä. Thorntonin koolla ja taidoilla San Jose tulee onnistumaan tulevan 5v aikana. Pudotuspeleissä on aina se Pecan jarrukenttä ja Pronger kimpussa ja Cheechoot jäätyilevät vierellä, mutta silti 0.81 aika hyvin tältä nollalta.

Kovasti tuntuu tuo Montreal-Boston sarja tässä painavan, ehkä koko loppu-uran vaikka voittaisi Stanley Cupin ja pudotuspelien pistepörssin. Eihän se pistepörssin voittokaan pudotuspeleissä mitään painaisi, kun on huonompi pistekeskiarvo kuin runkosarjassa. Samalla tavoin minä voisin painottaa World Cupia kuin te tuota sarjaa. siinähän -Draper-Thornton-Doan piti bitchinä Koivun kenttää, varjon termiä käyttäen. Vaikka varmasti polvet kolisi kuin näki Koivun ja muisti yhden pudotuspelisarjan 15 tulevan joukosta.

 

[Cube]

Runkosarjassa 1,54 pistettä per ottelu ja playoffeissa 0,81 pistettä per ottelu kertoo mielestäni millaisesta miehestä on kyse.

Kertoo ainakin sen, että et katsonut viime keväänä pelejä. Thornton pelasi kyllä hyvin, mutta sentteri ei voi tehdä kaikkea itse. Se, mitä Big Joe sai irti Cheechoosta runkosarjassa oli jotain aivan ylimaallista - on täysin epärealistista odottaa, että tehot pysyisivät samanlaisina, kun vastassa oli loistavasti puolustava Edmonton Chris Prongerin johdolla. Pistekeskiarvo laski kyllä, mutta silti Ron Wilson ja San Jose -fanit hehkuttivat Thorntonia läpi pleijareiden.

 

[Cube]

Kyse on siitä, kuten varmaan itsekin urheilleena tiedät, että jos vamma ei estä sinua pelaamasta täysiä minuutteja niin vamma ei silloin kyllä voi olla erityisen paha.

Voi se silti suoritusta laskea. Meikäläisellä nyt mitään isompa vammoja ei ole edes ollut, mutta kerran oli periaatteessa pakko pelata (futista) lievästi revähtäneellä reidellä tms.. Tai en nyt tiedä oliko kyseessä sentään revähdys, koska pelaamaan kuitenkin pystyi ja ihan täysiä minuutteja. Silti pelin taso laski selvästi ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että oikealla (=luonnollinen) jalalla ei voinut oikeastaan potkaista ollenkaan ja juokseminenkin oli vähän kankeaa. Kyllä se ruutu tuli silti täytettyä, vaikka jäin jopa siitä normaalista välttävästä tasostani. Tai no, ehkä se johtui siitä, että pelästyin vastustajan kapteenia ja jäädyin.

Ja kuten tässä nyt olen toistellut, niin urheilumaailma on kyllä täynnä tapauksia, jossa vamman seurauksena pelaajan taso on laskenut ratkaisevasti. Oli vamma pieni tai suuri.

Ovetskinin kohdalla voisi lähinnä sanoa "idiootti" tai sama lääkäreille, tosin taloudelliset syyt Capsien puolelta varmaan pakottivat tuohonkin ratkaisuun, koska eipä tuollainen pakonomainen pelaaminen ainakaan edistä paranemista.

No et kai nyt luule, että urheilijoille on jotenkin harvinaista pelata vähän paskana? Pointti oli nimenomaan se, että vaikka AO:n vamma ei ollutkaan mikään hirveän paha, niin tehot se vei silti käytännössä katsoen täysin. Tai no, ehkä Ovechkinkin sitten jäätyi, kun vastaan asettui taas kerran Tampa ja Florida, ja ennen kaikkea ko. joukkueiden kapteenit.

Onnistuminen tuolla tasolla on todella pienestä kiinni ja joskus se ratkaiseva tekijä saattaa olla joku loukkaantuminenkin.

EDIT: Tuli näköjään tuplat tähän, niin poistin tuon ylempänä olevan viestin.

 

[Taitopelaaja]

Kyllähän Joe Thornton huikea pelaaja on. Ehdottomasti yksi NHL:n parhaista pelaajista. Mutta kylmä fakta on se, että Thornton ei tule ennen saamaan hirveän kovaa arvostusta kuin onnistuu osoittamaan samanlaista pelaamista pudotuspeleissä kuin runkosarjassa. Viime vuonna se oli jo varsin lähellä ja uskonkin, että Joe Thornton tulee olemaan yksi dominoivimmista pelaajista NHL:ssä lähivuosina. Runkosarjassa hänellä ei ole enää mitään todistettavaa ja toivottavasti ei pudotuspelienkään osalta ensi kevään jälkeen.

Saku Koivu on yksi maailman parhaista pelaajista, kun pelataan suuressa kaukalossa. Hän on myös osoittanut, että terveenä ollessaan hän pystyy myös pienessä kaukalossa pelaamaan äärimmäisen hyvää lätkää. World Cupissa hän ei ollut pelillisesti lähellekään täydessä iskussa, mutta oli silti Suomen paras maalintekijä ja iski ratkaisevan häkin USA:n verkkoon, joka ratkaisu Suomelle finaalipaikan. Lisäksi hän on ollut lähes poikkeuksetta yksi parhaista pelaajista arvokisoissa. Lähes samaa tahtia hän on pystynyt jatkamaan NHL:n pudotuspeleissä. Arvokisoissa ja pudotuspeleissä Koivu on ollut Thorntonia parempi, se ratkaisee ääneni Koivun hyväksi. Toki selkeästi parempana runkosarjapelaajana Thornton pääsee hyvin lähelle ja ehkä ensi kevään jälkeen näitä kahta vertailtaessa tulos on aivan toinen.

 

[eleven]

Olen fanittanut Koivua jo 94-95 SM-liigakaudesta lähtien, mutta silti täytyy vastata Thornton. Hart Trophy puhukoon puolestaan. Toki Thornton ei ole samanlainen liideri kuin Koivu, mutta ei joka pelaajan tarvitsekaan olla. -98 ja -04 vuosien playoff-tilastot kyllä rumentavat aika lailla muuten vakuuttavia numeroita. Viime kevään playoffit kuitenkin osoittivat että Thorntonista on myös playoff-pelaajaksi, eihän P/G nyt ihan samaa luokkaa ollut kuin runkosarjassa, mutta yleensäkin playoffeissa pelaajat tekevät vähemmän pisteitä keskimäärin. Koivua arvostan enemmän, mutta silti Thornton on parempi pelaaja.

 

[Snaipperi #16]

Ja äänestys onkin jo päättynyt tammikuun lopussa, nyt on jatkoaika.com mielipide esitetty. Arkistoja selaillessa löytyy mukavia topicceja.