Erittäin hyvin kirjoitettu. Jessen kohdalla ihmetellyt miksi täälläkin paljon porukkaa jotka odottaa sitä hetkeä kun menee huonosti, että pääsee pätemään.
Miksei voitaisi vain olla iloisia, että joku onnistuu ja tässä tapauksessa kaiken paskan jälkeen pystyy kampeamaan itsensä lähes mahdottomasta tilanteesta takaisin ammattijääkiekkoilijaksi.
Keskustelupalstalla kun ollaan niin mielestäni siinä ei ole lähtökohtaisesti mitään väärää, että sama käyttäjä analysoi kriittisesti faktojen perusteella jonkun pelaajan tilannetta, mutta on myös onnellinen siinä kohtaa, kun kyseinen pelaaja saa onnistumisia. Mielestäni nämä kaksi asiaa ei ole toisensa poissulkevia asioita.
Minä olen ainakin helvetin iloinen Jessen onnistumisista nyt, vaikka olenkin ollut kriittinen hänen uransa jatkosta ja olen sitä edelleen. Nyt näyttää hyvältä ja nautitaan siitä. Sitten jos tilanne joskus kääntyy huonompaan niin siinä kohtaa hän ei tule välttymään kritiikiltäni, koska niin se vaan menee. Jos jonkun pelaajan edesottamukset kaukalossa vaihtelevat äärestä toiseen, silloin vaihtuu mielipiteetkin. Minusta se on ainakin aika luonnollista, vaikka se voikin monesti ehkä näyttää besserwisseröinniltä.
Jos taas jonkun pelaajan otteet ovat tasaisia kaukalossa, niin silloin on yleensä keskustelupalstan mielipiteetkin. Tästä syystä vaikka Mikko Rantasen tai Sebastian Ahon ketjut ovat verrattaen hiirenhiljaisia suhteessa Patrik Laineen tai Jesse Puljujärven vastaaviin. Toistan ehkä itseäni, mutta kyllä, sama keskustelupalstan käyttäjä voi ihan hyvin olla jonkun pelaajan iso fani, mutta olla myös kriittinen hänen edesottamuksistaan. Molemmat näistä voi olla totta.
Kuinka moni olisi lyönyt jo hanskat tiskiin ja unohtanut kiekkoammattilaisuuden?! Voihan olla, että tekolonkat ei kestä rasitusta tämän kauden, pari kautta tms niin eletään mukana…Pulju on harvinainen luonnonlapsi jonkalaisia pitäisi olla enemmän.
Ei varmasti kukaan pelaaja olisi lyönyt hanskoja tiskiin. Jokainen pelaaja, joka on edes yhden luistimenveton käynyt taalakaukalossa jäähän piirtämässä on tehnyt uskomattoman työmäärän päästäkseen sinne. Ja olen ihan varma, että jokainen heistä tekee ja on tehnyt aivan kaikkensa mitä fyysisesti ja lääketieteen puitteissa on mahdollista, jota NHL-ura jatkuisi mahdollisimman pitkään. Jos vaikka alkuun katsoo Masterton-voittajien listaa niin siellä aika paljon vaikeampiakin esteitä ylitetty, mitä Jessellä on takana.
Toki tämä ei ole, eikä tarvitsekaan olla mikään kilpailu, mutta en vaan osta tätä argumenttia, että joku muu olisi jo luovuttanut, tai että Jesse olisi tässä suhteessa jotenkin ainutlaatuisen sinnikäs. Ketä teille tulee mieleen näistä luovuttajista? Mietin lähinnä jotain Alexander Daiglen tyylisiä kavereita, joilla muut kaukalon ulkopuoliset asiat menivät kiekkouran edelle. Sitten toki kaikki muutkin ongelmat, kuten päihteet, mielenterveyshaasteet yms. mistä esimerkkeinä vaikka Nichuskin, Lehner tai Price viime vuosilta, mutta en pidä ketään heistä silti luovuttajina.
