No eihän siinä sitten ongelmaa pitäisi olla. Minä en usko, että ainakaan ruokkojen maksamatta jättämisen takia tytär joutuisi "maksamaan kovaa hintaa" isänsä teoista. Suomessahan kun on sikäli hieno yhteiskunta, että täällä kaikilla ihmisillä on ihan samanlaiset mahdollisuudet menestyä elämässä riippumatta siitä, kuinka paljon vanhempien rahaa on takana. Täällä ei siis se "lapsen hyvinvointi", josta BOL puhui, voi olla vanhempien rahoista kiinni.
Onneksi Jere ei jättänyt ruokkoja maksamatta USA:ssa, sillä siellä yhteiskuntamalli on sillä tavalla epäreilu, että vanhempien rahoilla on merkitystä.
Ehkä tämä nyt ei ole täysin oikea paikka ruotia näitä asioita, mutta kommentoin nyt lainaamaani tekstiä, sillä vaikuttaa siltä, että nimimerkillä
Kirjoittelija ei taida oikein olla käsitystä esimerkiksi siitä, paljonko lapsen elättäminen maksaa. Sen lisäksi moraalikäsityksissä on ainakin omaani verrattuna sellaisia eroavaisuuksia, joita itseni on vaikea käsittää.
Olipa kysymys lähtökohdista tai vanhempien varallisuudesta, niin fakta on se, että kaikilla lapsilla ei suinkaan ole samanlaiset lähtökohdat niin kuin ei myöskään aikuisilla ole samanlaiset päätepisteet elämässä. Vaikka vähemmällä tulisikin toimeen, kyllä niillä vanhempien valinnoilla usein on lapsen elämässä merkitystä. Jos Jere Karalahden maksamaksi elatusavuksi on päätetty 1200€/kk, ei sitä summaa ole tuulesta temmattu, vaan se perustuu verotettaviin tuloihin. Kyllä sen kuuluukin mennä niin, että jokaisen vanhemman tulee ensisijaisesti huolehtia oman lapsensa elättämisestä eikä jättää sitä yhteiskunnan hoidettavaksi. Toki Jeren kohdalla yhteiskunta ei maksa lapsesta penniäkään, sillä Jerellä on tuloja, jotka voidaan ulosmitata. Eli, sikälikin kysymys on vain Jeren ääliömäisyydestä, koska raha kyllä saadaan ex-vaimolle ulosottoviranomaisten kautta tilitettyä. Tässä kohtaa ainakin meikäläisen moraalikäsitys poikkeaa Jeren vastaavasta, sillä en ymmärrä, miksi ihminen, joka voisi maksaa sen, mistä on sovittu, ei tätä tee. Ja totta helvetissä se vaikuttaa lapseen, joka esimerkiksi lukee lehdestä, että isä ei hänestä elatusmaksuja maksa, vaikka varaa olisi. Tai, että isällä on ulkomailla lapsi toisen naisen kanssa samaan aikaan, kun isä kuitenkin on naimisissa oman äidin kanssa. Aika vahva lapsi saa olla, jos ei mitenkään vaikuttaisi, sillä sellainen vaikuttaa myös aikuisiin. Eivät lapset ole mitään ulkopuolisia olioita, joita vanhempien teot eivät kosketa.
Suomessakin on aivan oikein mietitty lapsen etua, kun elatusmaksuista päätetään. Miksi lapsen elintason pitäisi kärsiä siitä, jos vanhemmat eroavat? Miksi olisi oikein, että esim. minä tai nimimerkki
Kirjoittelija maksaisimme hyvätuloisten vanhempien elatusmaksuja, kun heitä ei vain huvita? On hienoa, että yhteiskunta pystyy edes jotakin maksamaan, jos vanhemmalta ei mitään elatusapua saada perittyä, mutta onhan tuo 150€/kk aivan naurettava summa. Jo pelkästään pääkaupunkiseudulla asuminen on niin sairaan kallista, että keskituloisenkin yksinhuoltajan perheessä joudutaan aivan varmasti tekemään vaikeita päätöksiä mm. ihan arkistenkin hankintojen tekemisessä ja tekemättä jättämisissä. Eikä se mene niin, että etävanhempi on velvollinen maksamaan 150€/kk ja lähivanhempi toiset 150€/kk ja sillä tullaan toimeen eikä penniäkään mene yli. Lapset on yhdessä tehty ja yhdessä heidät elätetään, toki menot on suhteutettava tulojen mukaan.
Asiat voi joko hoitaa tyylillä tai moukkamaisesti. Raha ei korreloi suoraan rakkauden kanssa, mutta kyllä velvollisuuksiensa hoitamisesta voi jotain myös päätellä ihmisen rakkaudesta ja erityisesti kunnioitusta toisia kohtaan. Kyllä rakastavan vanhemman pitäisi aina laittaa lapsen hyvinvointi omansa edelle. Se ei tietenkään tarkoita pelkkää rahaa tai sitä, että lapsi saisi aina kaiken haluamansa, toisinaan jopa päinvastoin. Ikävä kyllä kuitenkin näitä jerekaralahtia löytyy, jotka eivät ymmärrä, että myöskään ilman rahaa arkea on vaikea pyörittää. Miten kukaan haluaisi omalla toiminnallaan vaikeuttaa oman lapsensa elämää? Elämä kun on meillä kaikilla muutenkin usein aika vaikeaa. Eikä Jere Karalahden lapsena oleminen varmaan muutenkaan ole sieltä helpoimmasta päästä nykymaailmassa. Lapsi ei saa vanhempiaan valita, kuten hyvin tiedämme. Silti lapset kuitenkin joutuvat elämään vanhempiensa valintojen kanssa, halusivat tai eivät. On sitten vanhemmista kiinni, annetaanko omien valintojen vaikuttaa lasten elämiin paljon vai mahdollisimman vähän. Tämä koskee ihan kaikkia vanhempia.