Fanitus, mikä ihana tekosyy.
Suhteellisuudentaju tuntuu olevan katoava luonnonvara. Aika ei merkitse mitään, vaan faneilla on norsun muisti ja päästäisen logiikka. Jere on vuosia sitten dissannut Jokereita ja faneja, ja ollut henkeen ja vereen hifkin mies. Tätä on turha kieltää, vähätellä tai yrittää vääntää muuksi. Mutta monelta (lähes kaikilta) unohtuu että ihmiset muuttuvat ja kasvavat. Jere 8 vuotta sitten oli luultavasti hieman eri ihminen kuin nyt. Vuodet muissa seuroissa ja ammattilaisena maailman kiertäminen on antanut perspektiiviä. Pitäisikö jokaisen olla tilivelvollinen mielipiteistään koko loppuelämänsä ajan? Itse sanoin 5-vuotiaana sipulia maailman pahimmaksi ruuaksi. Tosin reilu 10 vuotta myöhemmin se olikin suurta herkkua. Teinkö nyt väärin vai olisiko mutsin pitänyt sanoa "sä sanoit vihaavas sitä, ei tipu!"?
Nyt joku vetää aikuiskortin taskusta, joten otetaan toinen esimerkki. 31-vuotiaana meinasin jäädä työttömäksi, ja minulle ehdotettiin työpaikkaa X. Koko elämäni olin ollut sitä mieltä että tuo työpaikka (ala) on vihoviimeinen mihin menen töihin, ja kun joku sitä ehdotti niin vastaus oli tyyliin "ammu ittes, en varmana mene!". Kuitenkin päädyin siihen työpaikkaan, ja löysin siitä itselleni "unelmaduunin".
Ihmiset, mielipiteet ja asenteet muuttuvat. Jos Jere edelleen olisi sitä mieltä että Jokerit on perseestä ja fanit vielä enemmän perseestä, tuskin hän olisi edes miettinyt Jokereissa pelaamista. Mutta voi olla että hän on kasvanut fanimaisen vastakkainasettelun ja lapsellisen uhoamisen ohi. Valitettavasti osa faneista ei ole.
Mitä taas tulee Jeren tatuointiin, niin jos oikein pinnistää voi kenties hahmottaa että se tatuointi merkitsee Jerelle ehkä jotain muutakin kuin "vain" sitä jääkiekkoseuraa.
Ymmärtäisin ärtymyksen jos Jere olisi antanut lausuntonsa viime kaudella hifkin riveissä, mutta noista on kulunut jo aika monta vuotta. Ja siinä välissä Jere on taatusti vihdoin "aikuistunut" ja ymmärtää itsekin miten lapsellisia nuo lausunnot ovat olleet.
Anteeksianto ja unohdus, missä pelaa?