Itse olen enemmän tai vähemmän sivukorvalla kuunnellut muutaman jakson wicked gamea ja olen jopa paikoin tykännyt. Toki se vaatii sen, että vieras ja tämän tarina on tuttu/mielenkiintoinen. Eihän Karalahti nyt persoonana ole miellyttävää kuunneltavaa, eikä ominaisuudet sovi mitat täyttäväksi studioisännäksi. MUTTA ehkä juuri tästä syystä Jere saa kaivettua vieraista sellaisia kommentteja esiin, mitä salonkikelpoinen toimittaja ei edes kehtaa kysyä.
On jotenkin kaikessa korniudessaan viihdyttävää kun Jere puoliväkisin kaivaa haastateltavasta esiin niitä ns. pimeitä puolia. "Sano nyt saatana mikä sun pelillinen pohjanoteraaus on? Tai elämän pohjakosketus?"
Sitten vieraat aloittaa vähän varovasti puhumaan selkeä suojakuori päällään ja hetken päästä molemmat tunteellisina puhuu vaikeista asiasta, johon Jere aina lopuksi lisää "SÄÄ OOT HUIKEE ÄIJÄ".
Esim. Ben-Amor jaksossa varmaan monella heidän aikanaan Jokereissa ja HIFK:ssä kanssa työskennellä ihmisellä virtasi useampi hikikarpalo otsalla jos kuuntelivat lähetystöä, että mitä sieltä seuraavaksi paljastuu. Ja hyvää tahatonta komiikkaa Jere tarjoaa. Sponttaali repeäminen tuli kun Karalahti ehdotti, että tapulin pojat käy Gilliesin ovella uhkailemassa aseella.
Edit. Ja itseä ei oikeastaan sen enempää haittaa puhuuko Jere faktaa. On jotenkin enemmän sympaattista, että juuri hän itse luulee olevansa se kaikkein huikein jätkä ja hänen ympärillä ovat kaikki maailman huikeimmat tyypit. Kyllä tuo itseluottamuksen taso on sellainen, että moni ihminen jolla oikeasti asiat elämässä on tasapainossa, tarvitsisivat siitä edes hippusen.