Vellun kommentit on helppo allekirjoittaa. Netin anonymiteetti sekä yksipuolisen mielipiteen esiintuonnin helppous on johtanut lisääntyvään sylkeemiseen. Porilaisissa myös korostuu suomalaisuuden nurjat puolet kuten pessimismi (selitelty realismi), naapurin vihreämmän nurmikon ihannointi sekä positiivisuuden negatiivinen leima.
Jääkiekosta puhutaan yksinkertaisten lajina, mutta todellisuudessa kysymys on monimutkaisesta kompleksista jossa on monia muuttujia.
Tämänkin hetkisessä tilanteessa on hyvin unohdettu seuran parin vuoden takaiset vaikeat jaksot jolloin koko organisaatio oli tuuliajoilla. Nyt maalinteon tuska ja pelin sisäiset nyanssit on nostettu samalle tasolle jossa seurassa kukaan ei osaa mitää.
Lisätään soppaan ehdoton ajattelumalli jossa kaiken on oltava paskaa tai sitten olet saunakaveri jos tuot esiin positiivisia ajatuksia. Samaan hengenvetoon myös asiallinen kritiikki leimataan syvänpäädyn negailuksi. Asiallinen ja kriittinen dialogi on häilymässä.
Toiset seurat tekee sitä ja tätä, mutta huomauttaisin että siellä on isompia seuroja kuten Kärpät ja Jyp todella hukassa seuratasolla, Saipa myös pahassa ahdingossa. Ässät on pelillisesti mukana kamppailussa, mutta organisaationa hyvässä tilassa, ainakin toistaiseksi.
Onnistunut puolustuspelaaminen on vain Rubinin hyvyyttä, ei mitenkään Härkälän ja co ansioita. Hyökkäyspelaaminen taasen on Härkälän saamattomuutta ynnä Vuorisen ja toimiston paskaa hankintapolitiikkaa. Lehtinenkään ei saa rahaa mistään ja kipinävahdin täytyy olla valppaana koska sammutetaan valot viimeistä kertaa.
Todellisuudessa Härkälä tekee parhaansa ja on mielestäni osoittanut osaamisellaan juuri sen että ansaitsee mahdollisuuden. Hänkään ei voi mitenkään olla valmis paketti kun vasta ensimmäistä kauttaan pääsarjassa valmentaa päävalmentajana. Härkälä oppii kokoajan vaikkei mistään TET-harjoittelijasta puhuta, vaikka sitäkin joku varmasti haluaisi viljellä. On inhimillistä että tekemistä ohjaa tietty arkuus tehdä vahvoja linjavetoja, koska hän on myös siinä paikassa jossa hän valmentaa tulevaisuudestaan. Erheet näissä paikoissa voi olla kauaskantatoisia. Härkälän täytyy myös oppia itsestään millainen valmentaja hän haluaa olla.
Siksi ihmettelen täällä välillä täyttä inhimillisyyden puutetta niin Härkälää, toimiston väkeä, pelaajia kuin kanssa kirjoittajiakin kohtaan.
