Listalleni ei kovinkaan montaa maata tule, johtuen osaltaan siitä ettei perheessämme lapsuudessa matkusteltu käytännössä laisinkaan ja sen myötä aikuistuttuani en ole oikein oppinut matkustelemaan ympäri maapalloa vaikka sikäli erilaiset paikat ja kulttuurit kiinnostavatkin kovasti.
Suomea en nyt listalle viitsi laskea vaikka Suomessakin on hiukan tullut reissattua, mutta todellakin hävettävän vähän. Niinpä suurin osa Suomestakin on minulle kartoittamatonta aluetta - minun mieltämässäni Lapissakaan en ole käynyt koskaan, tosin läänirajojen mukaan Lapin läänin lounaiskolkassa Kemissä ja Torniossa on tullut käytyä.
Minun perheessäni matkustettiin lapsuudessa perinteisen 1980-luvun mallin mukaan, eli kävimme muutaman kerran Kreikan lomasaarilla (Rodos, Kos, Kreeta) ja Kyproksella, ja sitten Ruotsissa joskus laivalla (tätini asuu Ruotsissa). Lisäksi olin teini-iässä perheen mukana äitini syntymäpäiväreissulla Teneriffalla. Siinäpä se. Ei mitään nykypäivän reissaamiseen verrattavissa olevaa, nykyperheethän ottavat lapset mukaan ja kiertävät ympäri maailmaa.
Aikuisiällä minullakin meni tovi, ennen kuin pääsin matkailun makuun ja tuli ylipäätään lähdettyä mihinkään. Ikävuosina 17-27 matkustin vain kerran Tukholmaan ja kerran silloisen exän kanssa tämän isän talviasunnolle Torremolinokseen (tuolloin tuli pistäydyttyä myös Gibraltarilla ja Marokossa).
Minulle eroprosessi silloisesta exästä tuotti sikäli hyvän lopputuloksen, että se sai aikaan kaipuun ulkomaille ja pois kotinurkista. Se sytytti matkailukipinän, jota olen sen jälkeen tietoisesti ylläpitänyt ja puhallellut palkeilla isompaan liekkiin. Minulle joka reissussa on kyse myös siitä, että tulee lähdettyä ylipäätään jonnekin enkä vain jää lomalla kotiin möllöttämään. Lisäksi reissun suunnittelu ja sen muistelu auttaa keventämään mieltä silloin kun työarki alkaa painamaan päälle. Nytkin on miellyttävää ajatella, että enää pari viikkoa ja lennän muutamaksi päiväksi pääsiäisviikolla pois.
Kotimaan matkailukin olisi tietyissä rajoissa kiinnostavaa, eli lähinnä kesällä Suomen kelit huomioiden. Se vain maksaa niin helvetisti ja on niin vaivalloista, että ennemmin sitä lentää ulkomaille. Nytkin olisi saanut tarjouksessa lentolipun Turusta Gdanskiin 30-35 eurolla per suunta. Sillä rahalla pääsee nipin napin Helsinkiin, ja matka kestää kauemmin.
En ole Suomessa käynyt koskaan Vaasa-Jyväskylä-Joensuu -akselia pohjoisemmassa. Vaasassa tasan kaksi kertaa, toinen TuTon vierasreissulla (siinäpä vasta näkikin nähtävyyksiä kun bussi körötti pilkkopimeässä suoraan jäähallin ovelle) ja lapsena Wasalandiassa.
Näillä näkymin en kauheasti tulekaan matkustamaan, koska liikenneyhteydet ovat kalliit. Kotimaan lennot ovat turkasen kalliita, eikä kiinnosta körötellä tuntikausia bussissa kärrypolkuja päästäkseni johonkin Kekkosen pirttiin. VR:n palveluita nykyisin kammoan ja vältän jos mahdollista.
