Jatkoajan surunvalittelut Jussi Markkasen perheelle pojan traagisesta onnettomuudesta

[Kopteri]

Tuossa tuo oma 7v-poika vetää sängyssä unta palloon. Mahdotonta ajatella sitä surun määrää mikä Markkasen perheessä tällä hetkellä on.

Ei ole reilua. Ei tällästä kertakaikkiaan saa tapahtua kenellekään.

 

[Mc Potkukelkka]

Jaksamista!

Tällaisia uutisia ei ikinä haluaisi kuulla. Ainahan sitä kuitenkin joutuu pelkäämään, kun on lapsia - itselläkin on kolme. Mitä vain voi tapahtua. Koskaan ei kukaan voi tarpeeksi tällaisessa tapauksessa lohduttaa, sillä mikään ei voi olla kamalampaa, kuin oman lapsen menettäminen. Koettakaa jaksaa suuressa surussanne!

 

[Mordjinn]

Tsemppiä ja syvimmät osanottoni Markkaselle ja perheelle.

 

[meetu]

Otan osaa...
Jaksamista koko perheelle !

 

[TheT]

Osanottoni Markkasen perheelle ja omaisille.

 

[JJT]

Ei ole reilua. Ei tällästä kertakaikkiaan saa tapahtua kenellekään.

Serkullani on vuoden lopussa neljä vuotta täyttävä poika. Vaikka kaverin ikä ei juuri päätä huimaa, niin tämän pojankoltiaisen kanssa on tullut vietettyä useita ja monia hauskoja ja unohtumattomia hetkiä.

Ja sitten jonkun 4-vuotias oma lapsi... ei mitään lisättävää Kopterin viestiin. Voimia Markkasen perheelle.

 

[eläin]

Osanottoni.

 

[Kyy]

Tapahtuneesta kuulin kun tieto suomeen saapui, mutta tätä ketjua en jostain syystä aikaisemmin huomannut.

Äärettömät surunvalittelut Markkasten perheelle, tuota surua mikä heitä on kohdannut ei voi sanoin kuvailla. Kahden pienen pojan isänä tuo uutinen veti todella vakavaksi ja koko päivän ajan tuli seurattua poikien touhuja vielä tavallistakin tarkemmin.

Jotenkin ei pysty edes käsittelemään tunteita jos vastaavanlainen onnettomuus omalle kohdalle osuisi, hiljaiseksi vetää. Osanottoni.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kyyneleet tulivat silmään kun luin sunnuntaihesarista pienen miehen kuolinilmoituksen, mitenkään valmistautumatta sellaisen näkemiseen aamukahvia aloitellessa. Keskimmäinen lapsistani on syntynyt poismenneen kanssa melko samoihin aikoihin. Tämä lapseni istui aamulla vieressäni siinä lehteä lukiessani. Ja hänen kanssaan minäkin asuin Moskovassa joitakin aikoja sitten. Joskus elämässä pysähtyy miettimään syvimpiä perusasioita aivan hiljaisena, tässä oli itselläni sellainen hetki.

Vielä kerran osanottoni.

 

[Wilson-]

Markkanen siis jatkaa uraansa. Se ei ole mielestäni mikään itsestäänselvyys. Toivottavasti Jussi pystyy kokoamaan itsensä ja pelaamaan jääkiekkoa huipputasolla jatkossakin.

 

[BOL]

Viikonvaihteen IS:ssä on Markkasen haastattelu, jossa puhuu avoimesti poikansa menettämisestä ja siitä seuranneesta muutoksesta. Harvinaisen täyspäiseltä ihmiseltä vaikutti, kun ottaa huomioon, millaisen menetyksen on joutunut kohtaamaan. Juttua lukiessa tuli kylmät väreet. Toisaalta jutusta tuli jollakin tapaa hyväkin mieli. Se muistutti itseäni siitä, miten hyvin omat asiat ovat ja siitäkin, että ihminen kestää yllättävän paljon. Onneksi Markkaset ovat pystyneet jättämään jossittelut vähemmälle, koska se ei hyödytä ketään. Niin kuin Jussi Markkanen itse sanoo, niin vain voi käydä. Syyttely on turhaa, vaikka ihan varmasti sitäkin on tapahtunut. Ja kai sekin kuuluu asiaan, koska suurimmalla osalla vanhemmista on vankka käsitys siitä, että vanhempien pitää suojella lapsiaan pahalta tai uhkaavilta asioilta. Käytännössä se ei vain onnistu, kun lapsi oppii itse liikkumaan. Ja siitä eteenpäin elämä on täynnä asioita, joilta ei vanhemmatkaan täysin pysty lasta suojelemaan. Sekin kuuluu elämän kiertokulkuun ja se on pakko vain hyväksyä.

Suru ei haihdu koskaan, mutta surukin saa uuden sävyn. Olli pysyy mielessä aina, mutta vähitellen tuska ei ole enää läsnä jokaisessa hengenvedossa. Niin raakaa kuin se onkin, elämä jatkuu. Onneksi. On kamalaa, joskin luonnollista, jos jonkun ihmisen poismeno tuhoaa muidenkin elämän niin pahasti, ettei mikään enää koskaan tunnu miltään. Ei ole synti jatkaa elämäänsä, vaikka menetys onkin ollut valtaisa. Se ei poista menetyksen merkitystä, vaikka elämästä joskus kykenisi vielä nauttimaankin. Ja onhan Markkasilla toinenkin poika, jonka elämä sai myös uuden suunnan. Mutta onneksi hän ei joudu elämään veljensä haamun varjossa, vaan hänen annetaan nauttia niistä asioista, jotka aiemminkin tuottivat iloa elämään.

Tsemppiä Markkasille jatkoonkin. Onneksi heillä on toisensa ja joukko muita läheisiä, jotka ovat aidosti läsnä myös surun hetkellä. Aurinko nousee taas huomenna ja eiköhän se Ollikin sieltä säteiden välistä kurki, miten täällä menee.

 

[settingsun]

Hirveä uutinen. Pistää itselläkin miettimään mikä oikeasti on elämässä tärkeää ja mikä ei. Vaikea kuvitella miten siitä voi koskaan selvitä. Kai se tuska helpottuu päivä kerrallaan, askel askeleelta. Tulee ajatelleksi kuinka pienestä kaikki on kiinni. Itselleni on kerrottu kun pienenä kutoskerroksen ikkunasta kurkottelin, mutta juuri ehdittiin noukkia pois. Tämän onnen olisi suonut Markkasten perheelle. Pitää vain antaa kyynelten tulla häpeämättä. Suru oman lapsen poismenostahan ei ikinä lopu, mutta yrittää ajatella niitä kaikkia onnellisia hetkiä ja että hän on onnellinen siellä jossakin. Tietysti jokaisella oma tapa käsitellä surua ja uskon että Jussikin perheineen sen tekee miten parhaiten taitaa.

Niin liian moni kuolee aivan liian nuorena.