Jatkoajan rumpalit

[Sonny Burnett]

Jatkoajan kitaristit ketjun innoittamana tällainen ketju pystyyn.

Rumpuja on tullut soiteltua rokkihengessä koko "pieni" ikä. Bändivirityksiä on ollut vuosien saatossa lukuisia, mutta nykyään musisointi on satunnaista jammailua jälkikasvun kanssa.

Aikoinani omistin Pearl-merkkisen setin johon kuului tuplabasarit, viisi tom-tomia, joista kaksi lattialla ja tietysti hi-hat ja virveli. Lautasia oli sekalainen setti.

Nykyään mennään pikkuisella sähkörumpusetillä joka riittää ihan hyvin koti-oloissa.

Mites on, löytyykö muita kannuttajia?

 

[Knox]

Täällä ilmottautuu toinen kannuttaja. Joku 13-14 vuotta on tullut soiteltua. Aikanaan kävin (onneksi) ihan oppitunneilla, mutta suurin osa on opeteltu reeniksellä paukuttaen. Se näkyy sekä hyvässä että pahassa.

Joskus olin minäkin sitä mieltä, että setissä täytty olla mahdollisimman paljon kaikkea, jotta soittaminen on mukavaa. Tämä taitaa olla enemmän sitä yläasteen juttuja? Nykyään setti on karsittu melko minimiin, mitään ylimääräistä mukana ei roiku koska tykkään panostaa laatuun, eikä rahaa ole rajattomasti. Laatu maksaa, mutta harrastuksiin pitää satsata.

Treenaaminen on nykyään epäsäännöllisen säännöllistä. Pitäisi jaksaa soittaa enemmän itsekseen, tahtoo jäädä pelkkien bänditreenien varaan koko soitto. Yhdessä vaiheessa oli kauhea polte harjoitella, soitin joko treeniksellä tai kotona padilla jotain tekniikkaharjoituksia, parhaimmillaan soitin 7-8 tuntia pelkkiä rudimentteja. Kummasti se paras terä katoaa kun soittaminen jää vähemmälle. Ei puhettakaan että saisin soitettua niitä juttuja mitkä meni heittämällä jokunen vuosi sitten.

Mites nuo sähkörummut, saako niillä samaa fiilistä mitä akustisilla? Pidempään ollut jo mielessä laittaa kotia moiset, mutta omat kokemukset sähköisistä on vähän nihkeät.

 

[Sonny Burnett]

Mites nuo sähkörummut, saako niillä samaa fiilistä mitä akustisilla? Pidempään ollut jo mielessä laittaa kotia moiset, mutta omat kokemukset sähköisistä on vähän nihkeät.

No aito on aina aito. Eli mun mielestä samaan tatsiin ei aivan pääse. Tosin olen ymmärtänyt että laadulla=rahalla on tässäkin asiassa sanansa sanottavanaan. Mutta kotioloissa sähkörummut ovat mainio väline juuri tuon äänenvoimakkuuden säädettävyyden takia. Eivät myöskään vie tilaa läheskään yhtä paljon kuin aidot.

 

[Siivu]

Hyvä ketju, kiitokset!

Aloitin itse soittamisen joskus ikävuosien 7-9 välillä, kun sain naapurin vanhat rummut sopuhintaan. Siitä tulikin jatkettua aina jonnekin 16 ikävuoden hujakoille, ihan rudimenttitreeniä myöden, kunnes menin jossain kiljun ja tupakin tarpeessa myymään rummut luokkakaverilleni ja homma jäi siltä osin siihen.

Noin kymmenen vuotta myöhemmin silloinen pomoni sattui mainitsemaan, että tämän nurkissa lojui joku vanha setti, jonka sitten ostimme kimppaan kaverini kanssa ja soittelimme niillä enemmän ja vähemmän satunnaisesti. Jotakuinkin 7 vuotta sitten homma jysähti taas seinään, kunnes...

Viime vuoden joulukuussa olin kuuntelemassa seurakunnan esittämiä joululauluja paikallisessa baarissa ja sain hönöpäissäni ajatuksen, että olisi hauskaa mennä tulevana vuonna soittamaan joululauluja vähän reippaammalla meiningillä. Esitin tämän ajatuksen tuntemalleni triolle ja ilmoittauduin heille vapaaehtoiseksi rumpaliksi ko. keikalle. Seuraavana aamuna olin jo bändin vakijäsen, vaikka rumpuja eivät olleet minun kuulleet koskaan soittavan.

Varaston nurkkaan jääneitä b-luokan kannuja en lähtenyt elvyttämään henkiin, vaan hankin itselleni piakkoin uuden käytetyn ja itselleni varsin mieluisan setin. Sittemmin olen viilannut tätä uutta settiä sieltä, täältä paremmaksi, mm. juuri hetki sitten kulutin tylsän palaverin ostamalla pari käytettyä Paistetta, jotta setti saadaan siltä osin harmonisoitua.

Tammikuun puolivälistä alkaen olen soittanut ehkä n. 30 aktiivista tuntia ja täytyy ihmetellä kuinka hemmetin nopeasti jyvä löytyi uudelleen! Olen jo nyt paljon paremmassa vireessä, kuin koskaan aiemmin. Periaatteessa jopa harmittaa, että olen näin hienon harrastuksen mennyt hylkäämään jo kahdesti, mutta toisaalta en ole lakannut onnittelemasta itseäni loistavasta valinnasta sydäntalvella. Aivan huikean hieno laji ja keino tyhjentää pää kaikesta paskasta! Liikunnallinen vaikutus ei myöskään ole olematon varsinkin keskivartalon / olkapäiden osalta.

 

[Siivu]

Nostetaapa tätä ketjua valumasta alas, en mitenkään usko, että meitä olisi tämä kolme kappaletta.

Ettei mene pelkäksi oneliner-nostoksi, niin tänään postiluukkuun pitäisi kilahtaa 10" Paiste Innovation Splash ja ensi viikon alkupuolella 14" Paiste Alpha Crash. Sopivan "kevyitä" ja lyhytsointisia kilkuttimia tarpeisiimme.

Jos kevyt kaupanteko ketjussa sallitaan, niin yksityisviestillä saa lähestyä, mikäli on tarvetta alemman hintaluokan symbaaleille. Löytyy crashia, ridea ja splashia.

 

[ace]

Täällä yksi vanhemmalla iällä soittamisen aloittanut. Taitoa ei vielä riitä juurikaan peruskomppia pidemmälle, mutta hienoa huomata miten vielä nelikymppisenäkin voi kehittyä ja oppia uusia asioita.

Semmoinen kysymys olisi, että sähkörummuissa "lattiatomi" ottaa kosketusta tärähdyksestä muita padeja lyötäessä. Olisiko mitään kikkaa millä tuon saa loppumaan?

 

[Knox]

On muuten hyvänkuulosia peltejä nuo Alphat. Mulla himottais vaihtaa pellit zidjanin k-sarjaan, vaan ne on niin perkeleen kalliita. Ehkä jossain vaiheessa..

 

[Siivu]

On muuten hyvänkuulosia peltejä nuo Alphat. Mulla himottais vaihtaa pellit zidjanin k-sarjaan, vaan ne on niin perkeleen kalliita. Ehkä jossain vaiheessa..

Olen tykästynyt Alphaan kovasti myös! Sopivan ohuita pellinpaloja ja varsin kohtuulliseen hintaan, jos nyt vertaa vaikka Zildjianin K-sarjalaisiin. Itselläni menee kipuraja jossain 100-150€:n välimaastossa ja Alphaa saa siihen rahaan vähän käytettynä helpostikin. Muusikoiden torilta olen näitä bongaillut ja jokusen hankkinutkin, mutta nyt tulee symbaalivarustelukierteeseen loppu, kun on semi-laadukasta Paistetta kaikki nurkat täynnä.

Jahka rahavarat taas antavat myöden, niin seuraavaksi täytynee vaihtaa vielä tomeihin alakalvot ja snareen kaikki. Joskus myöhäisemmässä tulevaisuudessa sitten astetta laadukkaammat rummut. Nyt ajossa edullisen pään Tama Stagestar, jotka lahjoitan mielihyvin jossain vaiheessa lapsille, kun kokokin on näille ihan passeli 18".

 

[chubster]

Täältä löytyy myös rummuttajaa. Soiteltua tullut aktiivisesti (muutaman vuoden tauko välissä yhdessä kohtaa) n. 16 vuotta.

Koskaan en ole mitään monsterisettejä itselleni kasannut, vaan kokenut inspiroivammaksi ja monipuolisemmaksi soittaa pienemmällä setillä. Bändejä on tullut ja mennyt vuosien aikana lukuisia. Tällä hetkellä muutama projekti, joista toisessa ihan oikeatakin potentiaalia ja jotain virityksiä onkin jo olemassa sen suhteen, saa nähä miten niiden suhteen käy. On tullut toimittua myös rumpujen soiton opettajana.

Rumpumerkeistä ei mitään erityistä suosikkia ole. Pearleilla soittelin pitkään, tällä hetkellä Taman starclassicit basari, etutomi ja kaksi lattiatomia kokoonpanolla. Sama pätee peltimerkkeihin, kaikkea on tullut kokeiltua. Tällä hetkellä rokkihommissa Paiste 2002, haitsut, kaks crashia, ride sekä Wuhanin china, joka on paras kuulemani china. Wuhanit aika arpapeliä, itelläni osunut todellinen jackpot sen suhteen. Kevyempään menoon löytyy sitten Zildjianin k-sarjaa sekä Boshporuksen gold sarjaa. Boshporus on ehdottomasti suosikkisarjani kaikista soittamistani, todella hyvän kuuloisia peltejä ja käy mihin tahansa musaan!

Tuplapedaaleita en ole ikinä tarvinnut, enkä tule tarvitsemaan. Yhdellä pedaalilla ja matalavireisellä lattiatomilla saa aikaan miltei kaiken tarpeellisen mihin joku tuplapedaalia käyttäisi. Tuplapedaalilla soittaminenhan on sitäpaitsi huijaamista, vähän niinku kahdella kädellä soittaminen kans....

 

[Sonny Burnett]

Yleisellä tasolla kysäisisin, mites laulaminen sujuu samaan aikaan kuin soitatte rumpuja? Olen ymmärtänyt että edes taustalaulaminen taitavillekaan rumpaleille ei ole itsestäänselvyys. Rumpu-opettajani teoria asiasta oli se että rummut on ainoa bändi-soitin jossa käytetään kaikkia neljää raajaa, kun muissa vain kahta kättä. Eli laulu on sitten jo viides ulottuvuus siihen lisäksi ;) No, kieli- ja kosketinsoittimissa on tietysti sormia mukana, mutta niin väitetään että rumpujen kanssa lauluhommat ovat kaikkien haastavinta, tiedä häntä sitten.

 

[Siivu]

Yleisellä tasolla kysäisisin, mites laulaminen sujuu samaan aikaan kuin soitatte rumpuja? Olen ymmärtänyt että edes taustalaulaminen taitavillekaan rumpaleille ei ole itsestäänselvyys. Rumpu-opettajani teoria asiasta oli se että rummut on ainoa bändi-soitin jossa käytetään kaikkia neljää raajaa, kun muissa vain kahta kättä. Eli laulu on sitten jo viides ulottuvuus siihen lisäksi ;) No, kieli- ja kosketinsoittimissa on tietysti sormia mukana, mutta niin väitetään että rumpujen kanssa lauluhommat ovat kaikkien haastavinta, tiedä häntä sitten.

En todellakaan pidä itseäni kovinkaan kokeneena tai taitavana rumpalina, kun noita luovia taukoja on päässyt kiilaamaan väliin useammankin kerran, mutta minulle laulaminen rumpujen soiton aikana on lähestulkoon mahdotonta. Peruskomppia pystyn kyllä vetämään samaan aikaan kun laulan, mutta auta armias, jos sinne pitäisi vetää joku filli sekaan, niin paletti hajoaa taatusti.

Tämä on ollut tilanne aina niin kauan kuin muistan ja harmittaakin, koska osaan kyllä laulaa luikauttaakin ja olisi hienoa vetää vaikka stemmoja jossain biisissä, mutta toistaiseksi ei toivoakaan. Neljän raajankin kanssa on vielä hankaluuksia silloin kun pitää yrittää pakottaa vastakkaiset kulmat tekemään sopivasti erilaista rytmiä.

 

[sampio]

Olen läiskinyt rumpuja hyvin satunnaisesti kun sellaisia on sattunut kohdalle osumaan. Lisäksi hetken aikaa mulla oli halpa sähkösetti, mutta ne olivat kyllä aika kaukana oikeista. Pidemmän aikaa on ollut fiilis, että olisi ihan kiva opetella kunnolla soittamaan ja meninkin talvella parin viikonlopun peruskurssille, jossa tsekattiin perusteet kuntoon ja jaettiin sitten jengi tasoryhmiin. Tuosta sain sen verran konkretiaa treenaamiseen, että olen käynyt lätkimässä musiikkiluokassa erilaisia harjoituksia läpi. Perussäestys ja -fillit onnistuvat toki perushyvällä rytmitajulla ja koordinaatiolla, mutta haluan opetella vähän monipuolisempia tekniikoita ja saada tietysti varmuutta tuohon soittamiseen.

 

[BigRedBob]

No joo. Olen soittanut rumpuja sellaiset 25 vuotta. Bändeinä ollut kaikenlaista, death & black metallia, punkkia, semi-nu-metallia, ym. Nykyinen kokoonpano ollut olemassa sellaiset 18 vuotta, osin samaan aikaan näiden muiden viritysten kanssa. Raskaalla kädellä mätetään menemään, setti ei todellakaan mikään huippu, mutta ajaa asiansa (live- ja äänitystilanteessa sitä moni ammattilainen onkin todennut, että ihan sama minkälaisilla rummuilla soittaa, niistä saa kyllä kaivettua hyvät soundit), 90-luvun alun (uutena ostettu) Tama Rockstar. Basari "22, etutomi "12 lattiatomi "16. Virveli Yamahan Dave Weckl signature-malli. Symbaalin synonyymi on minulle Zildjian, kalliiksihan nuo tulee, kun noita on vuosien saatossa hakannut paskaksi useita, mutta laatu maksaa. Käytössä tällä hetkellä 2x A Custom crashia, alusta asti käytössä ollut, mielestäni maailman paras haitsu; K/Z hi-hat (yläpelti K, alapelti Z), K Heavy Ride ja joku A Customin china. Tuplapedaali oli joskus dödö-aikoina käytössä, mutta nykyään sellainen soitto ei kiinnosta juurikaan. Remon klassiset Ambassador-kalvot (coated) tomeissa.

 

[chubster]

Tulipas mieleen noista laulavista rumpaleista, kun joku kyseli. Itse kyllä pystyn laulamaan samanaikaisesti, lauluääni tosin ei ole sellainen, että sitä kukaan kestäisi kuunnella. Itselläkin tiukkaa. Hommaa vaikeuttaisi myös tietysti se, että pitäisi kokoajan suun osoittaa mikin suuntaan, ellei olisi sellainen headset mikki, mikä nyt on kaikkea muuta kuin rock...

Laulavista rumpaleista jatkaakseni, foo fightersistakin tuttu Taylor Hawkins homman hoitaa kohtalaisen tyylikkäästi. Miehen sooloprojekti Taylor Hawkins & the coattail riders on muutenki oikein kelpo musiikkia. Kaksi levyä tehneet, suosittelen tutustumaan. Uusin sooloprojekti miehellä on The birds of satan, en ole pahemmin ehtinyt tutustumaan siihen.

Loppuun pari youtube linkkiä miehen näytteestä:

Taylor Hawkins and The Coattail Riders - Not Bad Luck HD - YouTube (uudemmalta levyltä)

Get Up I Want To Get Down (Live) - YouTube (ensimmäiseltä levyltä)

The Birds of Satan Performs Thanks For the Line - YouTube (The birds of satan)

 

[cc_rider23]

Täältä löytyy myös yksi kannuttaja. Rumpuja tullut soiteltua semmoset 25 vuotta. Ihan kakarasta asti tullut paukuteltua kaikkia pintoja. Koulubändit tuli koluttua läpi ja samalla oli kaikennäköisiä projekteja. Nykyinen kokoonpano on ollut kasassa 10 vuotta. Alkoi aikoinaan firman house bändinä, ja siitä ollaan sitten jatkettu. Olen aikalailla itseoppinut rumpali, teknisesti en varmasti maailman lahjakkain, mutta kyllä tahti pitää ja svengiä löytyy :)

Itsellä on käytössä Yamaha Stage Custom setti, 3 etutomia, 2 lattiatomia, virveli on Yamahan Vintage maple signature ja lisäksi yksi vanhempi Pearlin teräsvirveli. Pellit on Sabianin AAX sarjaa, pääsääntöisesti Stage settiä, mutta seassa on muuta Studio pelti. Tuplat on lattialla, mutta ne on oikeastaan vaan tuomassa filleihin lisämaustetta, meitsi ei pysty pitkään polkemaan mitään mättöä niillä :D ja onneksi bändin ohjelmistoon ei edes kuulu mitään kauheata mättöä.
Ollaan ihan perus cover-bändi, toistasataa biisiä listoilla, mutta voidaan myös treenata noin kymmenkunta uutta biisiä keikoille, etenkin jos on joku teema kyseessä.

Mites muuten teillä arvon rumpalistit tuo virittäminen hoituu? Itse olen viime aikoina käyttänyt TuneBotia. En ole koskaan ollut mikään huippu virittäjä, ja tuo laite on kyllä auttanut meikäläistä paljonkin. Jotenkin kuitenkin aina vaan tuntuu, että en saa ihan kaikkea ulos tuosta loistavasta Yamahan virvelistä. Eli jos joku teistä on todella hyvä virittäjä, niin vinkkejä otetaan vastaan :)

Ps. laulaminen ei todellakaan onnistu meikäläisestä samalla kun soittaa rumpuja.

 

[Knox]

Virittäminen on kyllä oma taiteenlajinsa. Mää en käytä mitään apuvälineitä, kunhan soundi miellyttää korvaa niin se riittää. Ja aika hyvin on se haluamani soundi löytynytkin, toki sadan epäonnistuneen virityksen jälkeen.

Lämmitti muuten kummasti viimeksi studiossa, kun vitullisen virittämisen jälkeen basisti (kukas muukaan) säheltää jotain aivan älytöntä, rikkoen samalla bassollaan virvelin kalvon.. Tämän jälkeen bassolla ja basistilla oli lähestymiskielto mitään rumpunauhoituksiin tarvittavaa kohtaan. Katsoa sai muttei koskea.

 

[Imagined]

Täälläkin paukuteltu kannuja toistakymmentä vuotta ja monenlaisella tyylillä. Tällä hetkellä rummut hyllytetty, mutta harjotuspadi kovassa käytössä. Olisi siistiä joku päivä osata soittaa just sitä mitä haluaa, eikä vaan sitä mitä pystyy. Akustisilla rummuilla pääsääntöisesti soitellut, mutta oli mulla roland td12 sähkörummutkin yhdessä välissä. Ne oli mun mielestä pettymys. Vaikka olivat mesh-kalvolliset, niin silti ensi ihastuksen jälkeen aika nopeasti tajusi ettei nämä koskaan korvaa akustista settiä.

Yksi erityinen kiintymys on mainittava. Sabian aa-sarjan 16" thin crash. Ensimmäinen laatupeltini yli kymmenen vuoden takaa ja vaikka paljon on ostettu, myyty ja vaihdettu vierestä pois, niin siinä se vaan seisoo. Itse asiassa se on muodostumassa pieneksi ongelmaksi kun yrittää uutta symbaalisettiä kasata, eikä sen vierelle tahdo löytyä kavereita ja luopuakaan en haluaisi. Todella monikäyttöinen ja herkullinen pelti. Liekö soundiinkin tullut ajan myötä jokin mystinen uusi ulottuvuus, niin hyvältä se kuulostaa.

Mites muuten teillä arvon rumpalistit tuo virittäminen hoituu? Itse olen viime aikoina käyttänyt TuneBotia. En ole koskaan ollut mikään huippu virittäjä, ja tuo laite on kyllä auttanut meikäläistä paljonkin. Jotenkin kuitenkin aina vaan tuntuu, että en saa ihan kaikkea ulos tuosta loistavasta Yamahan virvelistä. Eli jos joku teistä on todella hyvä virittäjä, niin vinkkejä otetaan vastaan :)

En kehuisi itseäni kovin hyväksi virittäjäksi, mutta paremmaksi on tullut yrittämisen, kokemuksen ja omien rumpujen tuntemuksen kautta. Metodejahan on monenlaisia.. Olen saanut Pearl exporttini soimaan iha hyvin kuulokorvalla.. paitsi 12" tomin olen joutunut jättämään setistä pois sillä ilmeisesti ISS-ripustuksesta johtuen se ei lähde soimaan missään vireessä. kellään muulla vastaavaa?

 

[ace]

Woodstick 2010 Steve Moore (Mad drummer) Drum Solo - YouTube

Kertokaapa oikeat rumpalit/muusikot, onko hän hyvä rumpali. Onko tuo kaikki vain showta, vai pitääkö tuohon osata oikeasti soittaa.

T. Ymmärtämätön WannaBe rumpali.

 

[Useful Idiot]

Woodstick 2010 Steve Moore (Mad drummer) Drum Solo - YouTube

Kertokaapa oikeat rumpalit/muusikot, onko hän hyvä rumpali. Onko tuo kaikki vain showta, vai pitääkö tuohon osata oikeasti soittaa.
T. Ymmärtämätön WannaBe rumpali.

Mikä on mielestäsi hyvä rumpali? Tottakai hän soittaa osaa, mitä tulee esimerkiksi tekniikkaan ja dynamiikkaan. Nämä vedothan on oikeastaan 100% showta, mutta kyllä tuolta pohjalta kuulee tietyn varmuuden, jonka saa ainoastaan vain treenaamalla ja soittamalla.

 

[heavylutaa18]

Lisätään tähän vielä tuo mistä yllä oleva herra nousi viimeistään kuuluisuuteen. Ja joo, pitää tuohon jo osata vähän soittaakin vaikka shown puolelle menee nää perusrockit. Eli mies on helvetin hyvä rumpali, ja zztopit ja vastaavat menee tällein vähän niinku sivussa.

this drummer is at the wrong gig - YouTube

 

[Useful Idiot]

Ketjua ylös. Tuli hankittua Rolandin td4kx sähkösetti mesh-padeillä kotiin (tosin lähinnä logistisista syistä) vaikka olen ollut hieman skeptinen noiden suhteen. Pääseepähän naputtelemaan vaikka kalsareissa lätkää katsellessa, eikä tarvitse aina matkata "Oikean" setin äärelle, joka majailee treenikämpällä. Rumpujen parissa vietetty hyvin pitkälti puolet elämästäni, eli noin 15 vuotta. Hienoa hommaa. Löytyykö muita kannuttajia rakkaalta palstaltamme vuonna 2017?

 

[sampio]

Se meni kuitenkin mahdottomaksi, kun äitini, jonka tontin varastossa setti sijaitsi, myytiin ja täten setilleni ei jäänyt säilytyspaikkaa.

Kuka sun äitisi osti?
---
No ei vaan, hieno viesti, josta välittyy innostus uuteen juttuun! Ei muuta kuin soittotunteja kehiin vain, koska vaikka lahjakas olisitkin ja omaksi iloksi tahi kellaribändin tarpeiksi osaisitkin soitella, jeesaa tekniikoiden oppiminen alusta pitäen kunnolla sua aivan varmasti todella paljon. Tylsääjän se varmasti on, kun taitoa jo on hanskassa, mutta jeesaa sitten siinä vaiheessa, kun pelkällä rytmitajulla ja lahjoilla ei enää kehitystä tule.

 

[eriatarka]

Vinkkinä kaikille rumpaleille, että YouTubesta löytyy hyviä videoita, joiden päälle soitella. Hakusanoiksi vain "[bändin nimi] backing track without drums" (tai "drumless").

Vetäisin tuossa yläasteluokalle aiemmin tänä vuonna yhden Mötley Crüen kappaleen ja ai että mulla oli mahtava fiilis sen jälkeen.

Tossa sulle mötikkää:

Mötley Crüe - Looks That Kill (drumless)

 

[Knox]

Joo, soittotunteja suosittelen minäkin. Mitä enemmän perustekniikka on kunnossa, sitä helpompi on oppia uusia juttuja. Se nimittäin vituttaa opetella jotain hienoa, kun ensin pitää opetella jokin virhe selkärangasta pois. Tai osta edes joku padi johon voi treenailla rudimentteja sun muuta.

Muuten olen samaa mieltä, rummut on ehdottomasti hienoin soitin päällä maan. Olen vain ollut masentunut siitä asti kun näin Sami Kuoppamäen soittamassa Kingston Wallia jokunen viikko sitten. Kaveri soittaa hymy huulilla yhdellä kädellä enemmän mitä minä kahdella. Kingston Wall on rumpaleille puhdasta pornoa.

 

[Useful Idiot]

Ja jos nyt oikeasti haluaa/on intoa soittoa treenata, niin ehdottomasti suosittelen hyvää treenipädiä, kapuloita, metronomia ja erilaisten rudimenttien haltuunottoa.
Noita kun jaksaa ottaa haltuun, niin lähtee kyllä myöhemmin lähes mitä vaan. Oikeastaan voisi kärjistäen sanoa, että lähes aina sinun lempirumpalisi on edes jotenkin tehnyt nuo hommat kuntoon.

Alussa tuon ärsyttävästi tikittävän metronomin kanssa soittaminen on luultavasti hyvinkin kuivaa ja turhauttavaa, mutta kun tajuaa miten tuokin homma "maksaa itsensä takaisin" , se alkaakin olemaan koukuttavaa ja palkitsevaa. Myös tekniikkaa saa hiottua erittäin hyvin treenipädin ja klikin kanssa kuntoon. Kaikki tämä sillä periaatteella, että väärän tekniikan korjaaminen myöhemmin onkin sitten jo kokonaan uusi stoori. Opettaja tietysti olisi tuossakin ideaalein tilanne, mutta rudimentteja tulee luultavasti jokainen muutenkin tuputtamaan.

Eurojakin tuossa naputtelussa säästyy, kun ei tarvitse joka kuukausi ostella uusia kapuloita ja monen sadan euron peltejä. Rumpuja kun ei oikeasti tarvitse oikeastaan missään tilanteessa älyttömästi piestä, jos nyt ei tiettyä show-meininkiä tähän laskea. Miksaajakin kiittää. (kerrankin)

Mutta hienoja hetkiä @Punamusta rumpujen parissa, hauskaa pitää olla, sehän on kaiken lähtökohta.

Edit: niin ja siis nämä treenit eivät missään nimessä sulje sitä pois, että ei voisi heivata klikkejä ja teorioita nurkkaan kun siltä tuntuu ja aloittaa vaikka vaan kuulokkeilla rokkaaminen, päinvastoin. Kaikki erilainen vapaa jamittelu, kestävyys ja rentous kun kehittyy myös samalla lähes huomaamatta. Se on koko homman juju. Tarkoitus ei tässä tosiaan ole motivaatiota tappaa, vaikka varmasti paikoitellen aika tylsältä nuo jutut kuulostaakin. Kaikki soitto kehittää, mutta tekniikkaa ei voi liikaa korostaa.

Kaiken summana: Antaa palaa ja nyrkkiä ilmaan.