Oletteko kokeneet, unia väkivaltaisia? Vai olivatko ne unelmia?
Kerran matkatessamme karhusaarelle, painoimme koko matkan keskikäytävällä. Ilman paitaa, hikisenä kuolaten ja se symboloi meille viivaa punaista.
Joskus joku, oli piirrellyt niitä seinään. Huomioimme tämän, kun heräsimme verisenä lattialta ja nojauduimme tutkimuksessamme mystiseen viettelyyn.
Syvän mietiskelyn tuntomerkit ja unohduimme siihen vuosisadoiksi. Jaoimme ajan kanssa partahylkeiden, kylki kyljessä ja muisto ajaa edelleen tekoihin hulluihin.
Olemme yksi, mielipuolista ja rituaaleista hurjimmista. Käyttää sitä luovasti, käyttää hyväkseen taikaa ja ottaa vastaan antautujat, uhrautujat.
Siemenistä tuntemattomista, versoo tarinat kauneimmat ja koskaan emme ole kokeneet pelastuvamme. Edes kannella kalastusaluksen ja merellä Barentsin, kun hylkeet soittivat huuliharppujaan.
Ilmaan tupsahti tuoksuja ja korvissa soi, Deep Throatin Soundtrack.Ilmaisimme itseämme, spektaakkelin omaisesti ja harhaviettistä nöyristelyä välttäen.
"Mind if I smoke while you're eating?", vatsaa sateessa ja pakkasessa. Lumihangessa ja joku on pyöritellyt ukkoja, ne vietävät valloittavat vielä maailman.
Pimeydessä jättiläisiä ja olimme kuulleet tarinoita sotureista pohjoisen, hopea-aarteista sekä naisjumalista. Lomassa ryöstöretkien sekä teurastuksen, istui olkapäällä ajattelijoista suurin.
Keskeltä tuntemuksien kirjon, välähdyksiä elämästä ja muinoin joulupukitkin, kolkon harmaita ryysyläisiä. Kertoivat tarinoita sodasta ja metsä elätti, nuo pullon henkeen hukkuneet ja kartalta kadonneet sankarit.
Luminen jylhyys ja sekin piiskasi, loi hiljaisuuden ikuisen ja painosti tekoihin hulluihin. Rankaa varteen metsätien ja teurasjätteitä kouruun, kuunnelkaamme sähinää ja naalit taistelelemassa annoksistaan.
Kaupungeissa kaukaisissa majaili petoja tyylikkäitä, vilkkuvia valoja sekä menohaluja. Idea kukki yksinkertaisena ja aina tappiin, seuraavana päivänä tuuletellen boksiin.
Bongailun ilot sekä surut ja aistimme viettelypotentiaalin kosketuksen, Fronts napsinut aktiivisesti ja nostalgia humaltuu hurjasti, se taputtaa käsiään.
Kultahippujen leijaillessa, sydämen rummuttaessa ja katseiden kohdatessa. Nuori karjupoika, niin leikkisänä ja vihaisena, kun viimein purraan.
Hei, pärähti soimaan Fear ja nyt raikaa joulun iskusävelmä, railakas syttyy tuulelle. Halkoo sähisten ja kattauksessa hihat, ranteet sekä kypärä ja kuka helvetin hölmö pitää visiiriä raikkaasti leuassa?
North Bay vastaan Knights ja jääteatterissa villi sessio, runollisen ryskyvällä otteella. Myyttinen O, hetken sykki sekä velloi ja oli kotoisaa kuin lähtösaagoissa.
Tunnelman tulkit sinkoilivat, hetki hytkyi yllämme huolella ja jokin liikahti sisällä. Olimme yksin, ulvonta kaikui Frans Joosefin maasta ja ei ole siellä susia, on vain piinattuja sieluja.
Pohdiskelut filosofiset, rakastaja Durasin ja hyytävä tunnelma. Öisessä ulkoilmassa ja lenkkeilemme synkän siimeksen poluilla, kun oksat raapivat naamaa ja mieli halajaa henkilökohtaista lähtemistä.
Muistijäljet sekä esiintymiset, NOJHL ja tärinät sekä värinät. Kylmyyden kangistamana, hylättynä sekä orpona, HCH vihon viimeisestä luukusta.
Elementeiltään, niin elementeiltään ja surraan, surraan yhdessä. Sinä ymmärrät minua, Simone. Intohimoisesti, vaikka maailmassa ei olisi mitään hyvää.