Me ollaan voitettu nää olympialaiset. Mä oon selvittänyt mistä se Ruotsi-tappio johtui ja miten tää homma tästä jatkuu.
Mä uskon vielä siihen että Selänne ja Koivu oli kahdestaan miettiny että nyt perseillään toi Ruotsi-peli, vältetään kato Kanada/Venäjä sit tossa mitalipelejä ratkottaessa ja voidaan kyykyttää niitä sit finaaleissa ku ollaan eka voitettu Latvia-kamppailusta väsyneet tsekit ja itsevarmat, nuoret USA-jullit. Joka turnauksessa pitää aina hävitä yks peli, ja Torinossa Ruotsi perseili sen yhden pelin, nyt hei me tehdään sama eiks je? Kukkonenkin oli sit kuullu jutut ja päättäny ryhtyy leikkiin mukaan.
Sitten ne on Jalosen taktiikkapalavereissa ovelasti virnuillu toisilleen, Jukka paasaa jostain talvisodasta ja viime olympiafinaalista ja kattoo ku nuoremman Koivun ja Ruudun silmät kiiluu innosta ja ryhmähengen yli vyöryessä Hagmanit ja Timoset vetää yläfemmoja ja karjuu. Selänteen ja S.Koivun ovelan hymyn ja flegmaattisen tuolilla notkuilun Jalonen kuittaa jollain superstarbauteen liittyvällä jutulla, mutta luottaa siihen että kokeneet ketut on jo sisäistäneet nämä asiat ja itse matsissa sitten tapahtuu. Kukkonen on siellä kokoajan yrittäny vinkkailla Sakulle ja Teemulle silmää tyyliin "mä oon messissä jätkät", kukaan vaan ei kiinnitä siihen mitään huomiota, mitä nyt Pitkänen ihmettelee että mikä vittu tota tänään vaivaa.
Pelin alkaessa muut tulee peliin hyvin latautuneina, Kipru on ihan pumpissa ja alku meneekin hyvin. Mutta kun vanhempi Koivu ja Selänne käy pari vaihtoa perseilemässä rupee muilla tutisemaan puntti, ollaanko me näin vitun huonoja ku noi elävät legendatkin käy tuolla kyykkäämässä, eihän meillä oo mitään jakoa, me ollaan hävitty tää peli. Detroitin menestysputkessa lähes ruotsalaistunut Filppula ja yli-fiksu N.Kapasen ketju ei anna moisen vaikuttaa, mutta muut rupeaa huomaamattaan ja tahtomattaan perseilemään, syötöt menee päin persettä, kiekko pomppii ja ruotsalaisten keltaiset paidat pelottaa. Ruotsin voitto on selviö.
Kipru ei hölmönä kaverina maalillaan reagoi mihinkään, jatkaa vaan hyviä otteitaan vaikka välillä toki kelaileekin että ois vissiin pitäny sittenkin lähtee sinne Havaijille taas jos tää meno on tämmöstä. Kukkosen urpoilu taas on niin läpinäkyvää, että Pitkäsellä keittää tokan erän lopulla pakkiparin vammaisuus yli ja Joni vimmaistuksissaan ajaa itsensä pihalle pelistä.
Vaihtoaitiossa Jalonen on ihan ihmeissään että mikä noihin nyt on mennyt. Erien aikana Jukka seisoo urhoollisesti tönkkösuolattuna ja yrittää hymyllään peittää pahan olonsa ja sen ettei tiedä mistään mitään, erätauoilla se menee vessaan itkemään Dufvan olkaa vasten ku ei kukaan kuuntele.
Pelin jälkeen Saku ja Teemu jakaa medialle lausuntoja siitä kuinka omaa peliä pitää parantaa ja kyllä tää tästä. Lasse seuraa hekotellen vieressä ja haluaisi myös osallistua mediapeliin, mutta ketään ei kiinnosta jonkun Kukkosen mietteet.
Sitten Tsekkiä vastaan muut on ihan maissa, Jalonen punasilmäsenä vaan nieleskelee ku pitäis fiilistä nostattaa, muut istuu päät painuksissa, paitsi Kukkonen joka hihittelee yksinään tuolillaan. Silloin astuu Saku ja Teemu esiin, alkaa hirveä mesoaminen talvisodasta ja viime olympiafinaalista ja Tsekeille kärsityistä jatkoaikatappioista MM-finaaleissa, ja taas öristään ja pistetään yläfemmoja. Tsekki kaatuu 7-0, Selänne tekee 4 maalia ja Saku syöttää viis. Pelin jälkeen kaikki ylistää Sakun ja Teemun johtajuutta ja esimerkkiä ja Jalosellakin alkaa pieni hymynkare nousta huulille.
Näin se menee. USA torpataan sit puolihuolimattomasti seuraavassa pelissä pronssimatsiin, ja finaalissa nujerretaan loppuun ajetut kanukit kotiyleisön suureksi harmiksi. Saku ja Teemu itkee kaulakkain kultamitalit suussa, Niittymäki soittaa munasyndeillään ilmakitaraa olympiapokaalilla ja Kukkosta elvytetään Heimlichin otteella koska Lasse oli vahingossa nielaissut kultamitalinsa yrittäessään matkia Sakua ja Teemua.