Taitelijan muotokuva ja signature lähtövirtaan, neljä vetoa Coxen kanssa kirkkaissa ja viihdyttävän lähtötaiteen maestrojen helmeilevän ikimuistoinen rivalry.
Saimme sen Canucks 1983-1988 tapen ja väijyimme sitä silmät kiiluen, kuola suunpielistä valuen.
Silkkaa tärinää ja pelkkää värinää, yhä uudestaan ja uudestaan.
Pääosassa operoi Coxe ja potki sekä takoi tietoisuuteen teini-iässä tehokkaammin kuin mikään porno.
No, porno olikin silloin läskiä ja karvaista, se ei herätä äärilaidalla haikeutta ja runollis-romanttinen maailmankatsomuksemme purkautuu lähtöfanatismiin.
Kylvämme väkivallan siemenet ja korjaamme nostalgian kultahippuja, honkkelimainen Coxe ja se oli kaukana tylsämielisen idiotismin arkkityypistä, portsarista.
Se oli Cali...viihdeteollisuuden tuote, suoraan sarjakuvista ja viihtyi maailman kosteilla baaritiskeillä.
Olemus hämäsi, se luikerteli valeasussa ja ytimeltään oli vimmaisin itsensä likoon heittäjä koskaan, timanttinen viihdetykki.
18.10.1987 ja se on hakattu kivitauluun, Coxe sekä Paterson lähtivät ja mikä nerokkaan tuskainen lähtöperformanssi.
Veri, hiki sekä kyyneleet valuvat taas ja lähtörojut ränniin, koimme juuri täyskaadon.