En tiedä olenko vammani kanssa ainoa, mutta palstan Ässä-fanit ovat muodostuneet itselleni meemiksi sellaisenaan. Enemmistö - tai äänekäs vähemmistö, en oo mitään tilastomatemaattista tutkimusta aiheesta vielä tehnyt - on niin puusilmäistä väkeä ettei sellaista ole edes Raumalla. Debiilin pokalla puolustetaan isolla ryhmällä omia vaikka ne olisivat juuri teloneet pesäpallolyönneillä mainostauolla jäätä lumikolalla putsaamaan tulleen tytön tylleröisen, tai vaikka joukkueen isoin mies olisi saanut turpaansa vastapuolen jälkeenjääneeltä pygmiltä. Tuomarit on aina vastaan, vastustajan maalit on aina tuurimaaleja ja omat harkittujen kuvioiden taidokkaita toteutuksia, vaikka kyseessä olisi omasta päästä lähtenyt lepakko jonka Riksman imee. Jos joku sanoo jotain tätä ryhmää vastaan, kymmenet luolamiehet ryhtäävät heti luolistaan heiluttamaan luunuijiaan ja mölisevät niin kauan kunnes vastalauseet hiljenee, jos ei muuten niin ihan rautakankea vastaan käydyn taistelun aiheuttamasta väsymyksestä.
Erinomaisen hauskaa sakkia, ja mielestäni tämä ehdottomasti palstan rikkaudeksi luettava joukkio täyttää ennalta-arvattavalla ja itseään toistavalla käyttäytymisellään meemin tunnusmerkit.