Toby Dammit
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- New Jersey Devils
Kommentit valintoihin. Eka kerta Fantasy Poolia itsellenikin.
1. kierros, #34: Marc-Andre Fleury (piste-ennuste 88)
Jos varausvuoro olisi ollut heti kierroksen alussa, olisi valinta kohdistunut todennäköisesti hyökkääjään. Nyt päätin lähteä maalivahdilla liikkeelle. Ajattelin että hyvän ja huonon maalivahdin välillä voi tulla helpommin isoja piste-eroja kuin hyökkääjien kohdalla, ja sitä kautta saan tehtyä vähän eroa useisiin muihin kilpailijoihin. Toisaalta maalivahdit ovat riskialttiimpia isoille pistevaihteluille, kun loukkaantumisriski taitaa olla vähän isompi kuin kenttäpelaajilla. Fleuryn vaihtoehtona oli Mitch Marner, jonka piste-ennuste on itselläni 92 pistettä, mutta sopimiskuviot pelottivat vähän, minkä lisäksi Fleuryn valintaan vaikuttivat myös muut yllä mainitut syyt. Maalivahdeista rankkasin Fleuryn edelle vain Vasilevskyn ja Bobrovskyn. Mitä parempi joukkue ja mitä enemmän startteja, sitä enemmän pisteitä maalivahdilla on todennäköisesti plakkarissa. Sillä perusteella päädyin siis Floweriin.
2. kierros, #39: John Carlson (68)
Marner meni edellisellä vuorolla Zohanille, eikä hyökkääjissä ollut muistaakseni muita potentiaalisia tai jopa todennäköisiä 90 pinnan pelaajia jäljellä. Päädyin siis Carlsoniin, jonka rankkasin Burnsin ja Karlssonin jälkeen puolustajien pistepörssin kolmoseksi. Sama periaate kuin Fleuryn kohdalla, eli kohtuullisen isot piste-erot pelipaikan parhaiden ja astetta tai paria heikompien pelaajien välillä. Tunsin pientä houkutusta varata tässä kohtaa tulokkaaksi Jack Hughesin tai Kaapo Kakon (taas sama periaate kuin maalivahdin ja puolustajan valinnassa), mutta valitsin silti varmemman pisterohmun.
3. kierros, #106: Kyle Connor (76)
Halusin valita kolmannella kierroksella hyökkääjän tai tulokkaan, jos Jack Hughes tai Kakko olisivat vielä vapaina. Eivät olleet, joten valitsin hyökkääjän. Olen todella tyytyväinen, että Connor oli vielä vapaana, sillä pidän häntä jo ensi kaudella lähes 80 pisteen pelaajana, etenkin jos hän pääsee pelaamaan taas pääosin Scheifelen ja Wheelerin rinnalla. Olisin saattanut harkita Connorin tilalle Nico Hischieria, jos Zigmund ei olisi valinnut häntä muutamaa vuoroa aiemmin. Toisaalta uskon Connorin tekevän ensi kaudella enemmän pisteitä kuin Hischier, mikä johtuu mm. siitä, että jälkimmäinen saattaa löytää paikkansa kakkosyv:stä. Varmahko veteraanivalinta olisi ollut Jonathan Toews tai Anze Kopitar, mutta halusin panostaa mieluummin Connorin nousujohteiseen uraan. Täytyy vielä toivoa, että Winnipeg ja Connor saavat sopimuksen ennen kauden alkua aikaan.
4. kierros, #111: Quinn Hughes (55)
Halusin varata tässä vaiheessa tulokkaan, kun kovimmat hepat, J. Hughes, Kakko ja Makar, olivat jo menneet. Tosin itselläni Q. Hughes oli listoilla Makaria ylempänä. Halusin varmistaa, että saan itselleni pisteitä tekevän pelaajan, jonka avulla saan taas kerran tehtyä eroa osaan muista osallistujista. Arvelin, että etenkin tulokkaiden kohdalla voi tulla helposti isoja piste-eroja, kun ero parhaimmillaan 60+ pistettä tekevän Jack Hughesin tai Kakon ja AHL:n puolella pisteitä takovan juniorin välillä voi olla aika merkittävä. Suurin osa tulokkaista asettunee silti johonkin 20–30 pinnan väliin, eikä ero ole silloin enää yhtä suuri. Quinn Hughesissa on paljon potentiaalia, mutta 55 pistettä saattaa olla silti turhan optimistinen ennuste, kun viime kaudella vain kymmenkunta puolustajaa ylsi vastaaviin lukemiin. No, jos kaikki tähdet ovat Quinn Hughesin tulokaskaudella kohdallaan ja hän saavuttaa pisteodotukseni, olen erittäin tyytyväinen valintaani.
5. kierros, #178: Yanni Gourde (48)
Hughesin valinnan jälkeen aloin katsoa vähän huolestuneena hyökkääjien häviämistä listaltani, joten päätin jo aikaisessa vaiheessa varata kahdella seuraavalla kierroksella parhaat mahdolliset saatavilla olevat hyökkääjät. Haaveilin Kevin Labancin putoamisesta omalle vuorolleni, mutta Taison vei hänet nenäni edestä. Valitsin tilalle Yanni Gourden, joka teki toissa kaudella 64 pistettä. Jos hän pääsee pelaamaan ensi kaudella kakkosketjussa ja -yv:llä, en näe mitään syytä, miksi hän ei voisi tehdä taas yli 60 pistettä. Täytyy silti myöntää, että alkuperäisissä piste-ennusteissani annoin hänelle vain 48 pistettä. Potentiaalia on kuitenkin parempaan. Siksi valitsin hänet tässä kohtaa, vaikka listallani olisi ollut suuremman piste-ennusteen pelaajiakin.
6. kierros, #183: Tyler Bertuzzi (48)
Myös Bertuzzin kohdalla pisteodotusten perusteella olisi ollut tarjolla parempiakin vaihtoehtoja, kuten Kadri, Lee ja Bailey. Ehkä sorruin tässä ylikorostamaan viime kauden loppua, jolloin Bertuzzi-Larkin-Mantha oli hirmuvireessä. Muut vaihtoehtoni olivat Athanasiou ja Fiala. Valitsin kuitenkin Bertuzzin Athanasioun sijasta ykköskentän paikan takia. Ehkä tällä vuorolla olisi kannattanut valita mieluummin Kadri tai varsinkin Bailey. No, katsotaan sitten kauden lopussa, paljonko kukin heistä on kerännyt pisteitä.
7. kierros, #250: Noah Hanifin (34)
Meinasin valita tässäkin kohtaa hyökkääjän, mutta yksikään tarjolla olleista pelaaja ei oikein kiinnostanut. Toivoin Jason Zuckerin tippuvan vuorolleni, mutta Uniquewn vei hänet vähän ennen omaa vuoroani. Valitsin sitten Hanifinin, joka on juuri sen ikäinen, että voi lyödä ensi kaudella itsensä isosti läpi ja pompata 40-50 pinnan kerhoon. Ehkä se on silti hieman epätodennäköistä. Jälkikäteen mietin, olisiko tässä pitänyt sittenkin valita hyökkääjä, kun näitä noin 30 pinnan pakkeja sai yllätyksekseni vielä viimeisillä kierroksillakin. Toivottavasti epäilykseni osoittautuvat vääriksi, ja Hanifin löytää hyökkäyssuuntaan vielä uuden vaihteen.
8. kierros, #255: Philip Danault (44)
Tälläkään vuorolla yksikään pelaaja ei oikein herättänyt suurta innostusta, joten valitsin Danault'n. Perusteluna pelipaikka, eli se, että hän saa pelata vielä ensi kauden todennäköisesti ykkös- tai kakkosketjun keskellä, missä hän napsii 45–60 pistettä. Vaihtoehtona oli ainakin Ryan Donato, mutta esim. kolmosketjusta käsin on vaikea tehdä tulosta. Danault tuntui tylsältä, mutta samalla myös suhteellisen varmalta valinnalta.
9. kierros, #322: Micheal Ferland (38)
Luin jostain, että Ferland saatetaan istuttaa Petterssonin ja Boeserin rinnalle. Siinä olisi kiva tehdä tulosta. Tässäkin valinnassa painoi siis vaakakupissa paljon se, että valitsemani pelaaja tulee saamaan riittävästi tonttia joukkueessaan. Edeltä menneistä pelaajista olisin voinut valita Haulan, mutta hän meni Gemondolle. Mietin myös Oliver Bjorkstrandia, mutta maalitehtailustaan huolimatta hän ei ole saanut Columbuksessa kovin valtavasti jääaikaa. Koska oikealla laidalla pelaavat myös Cam Atkinson ja Josh Anderson, en ollut varma, tulisiko asiassa tapahtumaan ensi kaudella muutosta. Valitsin siis Ferlandin.
10. kierros, #327: Wayne Simmonds
Bjorkstrand oli tässä kohtaa oikeastaan ykkösvalintani, mutta valitsin mieluummin toivotaan toivotaan -tyylillä, jos Simmonds vaikka saisi suonenvedon Gusevin ja Hughesin rinnalla sekä kakkosyv:ssä. Muutenkin halusin edes yhden Devils-pelaajan joukkueeseeni. Travis Zajac olisi ollut Danault'n kaltainen suhteellisen varma sotaratsu, mutta epäilen, että hän ei tule saamaan ensi kaudella enää yhtä paljoa roolia yv:ssä ja hyökkäävissä ketjuissa kuin aiemmin. Toivon kovasti, että Simmonds pysyy ensi kaudella kasassa.
11. kierros, #394: Alex Goligoski
Päätin Danault'n valinnan jälkeen, että varaan kolmannen puolustajan vasta viimeisellä varausvuorollani. Tai no, oli minulla vähän harkinnassa sekin, että olisin valinnut joukkueeseeni toisen tulokkaan ja siirtänyt Quinn Hughesin kolmanneksi pakiksi, mutta Barrett Hayton ja muut vähänkään kiinnostavat tulokasnimet katosivat listalta ennen omaa vuoroani. No, ehkä hyvä niin. Goligoski on nimittäin suhteellisen varma 25–35 pisteen puolustaja, vaikka hänen roolinsa ei ole Arizonassa enää yhtä iso kuin vielä toissa kaudella. Vaihtoehtona oli Josh Manson, mutta en luottanut siihen, että Anaheim tekee joukkueena kovin paljoa maaleja. Silloin yli 30 pinnaa on tosi vaikeaa saalistaa ilman säännöllistä yv-aikaa.
Kokonaispistesaldo olisi 556 pistettä.
1. kierros, #34: Marc-Andre Fleury (piste-ennuste 88)
Jos varausvuoro olisi ollut heti kierroksen alussa, olisi valinta kohdistunut todennäköisesti hyökkääjään. Nyt päätin lähteä maalivahdilla liikkeelle. Ajattelin että hyvän ja huonon maalivahdin välillä voi tulla helpommin isoja piste-eroja kuin hyökkääjien kohdalla, ja sitä kautta saan tehtyä vähän eroa useisiin muihin kilpailijoihin. Toisaalta maalivahdit ovat riskialttiimpia isoille pistevaihteluille, kun loukkaantumisriski taitaa olla vähän isompi kuin kenttäpelaajilla. Fleuryn vaihtoehtona oli Mitch Marner, jonka piste-ennuste on itselläni 92 pistettä, mutta sopimiskuviot pelottivat vähän, minkä lisäksi Fleuryn valintaan vaikuttivat myös muut yllä mainitut syyt. Maalivahdeista rankkasin Fleuryn edelle vain Vasilevskyn ja Bobrovskyn. Mitä parempi joukkue ja mitä enemmän startteja, sitä enemmän pisteitä maalivahdilla on todennäköisesti plakkarissa. Sillä perusteella päädyin siis Floweriin.
2. kierros, #39: John Carlson (68)
Marner meni edellisellä vuorolla Zohanille, eikä hyökkääjissä ollut muistaakseni muita potentiaalisia tai jopa todennäköisiä 90 pinnan pelaajia jäljellä. Päädyin siis Carlsoniin, jonka rankkasin Burnsin ja Karlssonin jälkeen puolustajien pistepörssin kolmoseksi. Sama periaate kuin Fleuryn kohdalla, eli kohtuullisen isot piste-erot pelipaikan parhaiden ja astetta tai paria heikompien pelaajien välillä. Tunsin pientä houkutusta varata tässä kohtaa tulokkaaksi Jack Hughesin tai Kaapo Kakon (taas sama periaate kuin maalivahdin ja puolustajan valinnassa), mutta valitsin silti varmemman pisterohmun.
3. kierros, #106: Kyle Connor (76)
Halusin valita kolmannella kierroksella hyökkääjän tai tulokkaan, jos Jack Hughes tai Kakko olisivat vielä vapaina. Eivät olleet, joten valitsin hyökkääjän. Olen todella tyytyväinen, että Connor oli vielä vapaana, sillä pidän häntä jo ensi kaudella lähes 80 pisteen pelaajana, etenkin jos hän pääsee pelaamaan taas pääosin Scheifelen ja Wheelerin rinnalla. Olisin saattanut harkita Connorin tilalle Nico Hischieria, jos Zigmund ei olisi valinnut häntä muutamaa vuoroa aiemmin. Toisaalta uskon Connorin tekevän ensi kaudella enemmän pisteitä kuin Hischier, mikä johtuu mm. siitä, että jälkimmäinen saattaa löytää paikkansa kakkosyv:stä. Varmahko veteraanivalinta olisi ollut Jonathan Toews tai Anze Kopitar, mutta halusin panostaa mieluummin Connorin nousujohteiseen uraan. Täytyy vielä toivoa, että Winnipeg ja Connor saavat sopimuksen ennen kauden alkua aikaan.
4. kierros, #111: Quinn Hughes (55)
Halusin varata tässä vaiheessa tulokkaan, kun kovimmat hepat, J. Hughes, Kakko ja Makar, olivat jo menneet. Tosin itselläni Q. Hughes oli listoilla Makaria ylempänä. Halusin varmistaa, että saan itselleni pisteitä tekevän pelaajan, jonka avulla saan taas kerran tehtyä eroa osaan muista osallistujista. Arvelin, että etenkin tulokkaiden kohdalla voi tulla helposti isoja piste-eroja, kun ero parhaimmillaan 60+ pistettä tekevän Jack Hughesin tai Kakon ja AHL:n puolella pisteitä takovan juniorin välillä voi olla aika merkittävä. Suurin osa tulokkaista asettunee silti johonkin 20–30 pinnan väliin, eikä ero ole silloin enää yhtä suuri. Quinn Hughesissa on paljon potentiaalia, mutta 55 pistettä saattaa olla silti turhan optimistinen ennuste, kun viime kaudella vain kymmenkunta puolustajaa ylsi vastaaviin lukemiin. No, jos kaikki tähdet ovat Quinn Hughesin tulokaskaudella kohdallaan ja hän saavuttaa pisteodotukseni, olen erittäin tyytyväinen valintaani.
5. kierros, #178: Yanni Gourde (48)
Hughesin valinnan jälkeen aloin katsoa vähän huolestuneena hyökkääjien häviämistä listaltani, joten päätin jo aikaisessa vaiheessa varata kahdella seuraavalla kierroksella parhaat mahdolliset saatavilla olevat hyökkääjät. Haaveilin Kevin Labancin putoamisesta omalle vuorolleni, mutta Taison vei hänet nenäni edestä. Valitsin tilalle Yanni Gourden, joka teki toissa kaudella 64 pistettä. Jos hän pääsee pelaamaan ensi kaudella kakkosketjussa ja -yv:llä, en näe mitään syytä, miksi hän ei voisi tehdä taas yli 60 pistettä. Täytyy silti myöntää, että alkuperäisissä piste-ennusteissani annoin hänelle vain 48 pistettä. Potentiaalia on kuitenkin parempaan. Siksi valitsin hänet tässä kohtaa, vaikka listallani olisi ollut suuremman piste-ennusteen pelaajiakin.
6. kierros, #183: Tyler Bertuzzi (48)
Myös Bertuzzin kohdalla pisteodotusten perusteella olisi ollut tarjolla parempiakin vaihtoehtoja, kuten Kadri, Lee ja Bailey. Ehkä sorruin tässä ylikorostamaan viime kauden loppua, jolloin Bertuzzi-Larkin-Mantha oli hirmuvireessä. Muut vaihtoehtoni olivat Athanasiou ja Fiala. Valitsin kuitenkin Bertuzzin Athanasioun sijasta ykköskentän paikan takia. Ehkä tällä vuorolla olisi kannattanut valita mieluummin Kadri tai varsinkin Bailey. No, katsotaan sitten kauden lopussa, paljonko kukin heistä on kerännyt pisteitä.
7. kierros, #250: Noah Hanifin (34)
Meinasin valita tässäkin kohtaa hyökkääjän, mutta yksikään tarjolla olleista pelaaja ei oikein kiinnostanut. Toivoin Jason Zuckerin tippuvan vuorolleni, mutta Uniquewn vei hänet vähän ennen omaa vuoroani. Valitsin sitten Hanifinin, joka on juuri sen ikäinen, että voi lyödä ensi kaudella itsensä isosti läpi ja pompata 40-50 pinnan kerhoon. Ehkä se on silti hieman epätodennäköistä. Jälkikäteen mietin, olisiko tässä pitänyt sittenkin valita hyökkääjä, kun näitä noin 30 pinnan pakkeja sai yllätyksekseni vielä viimeisillä kierroksillakin. Toivottavasti epäilykseni osoittautuvat vääriksi, ja Hanifin löytää hyökkäyssuuntaan vielä uuden vaihteen.
8. kierros, #255: Philip Danault (44)
Tälläkään vuorolla yksikään pelaaja ei oikein herättänyt suurta innostusta, joten valitsin Danault'n. Perusteluna pelipaikka, eli se, että hän saa pelata vielä ensi kauden todennäköisesti ykkös- tai kakkosketjun keskellä, missä hän napsii 45–60 pistettä. Vaihtoehtona oli ainakin Ryan Donato, mutta esim. kolmosketjusta käsin on vaikea tehdä tulosta. Danault tuntui tylsältä, mutta samalla myös suhteellisen varmalta valinnalta.
9. kierros, #322: Micheal Ferland (38)
Luin jostain, että Ferland saatetaan istuttaa Petterssonin ja Boeserin rinnalle. Siinä olisi kiva tehdä tulosta. Tässäkin valinnassa painoi siis vaakakupissa paljon se, että valitsemani pelaaja tulee saamaan riittävästi tonttia joukkueessaan. Edeltä menneistä pelaajista olisin voinut valita Haulan, mutta hän meni Gemondolle. Mietin myös Oliver Bjorkstrandia, mutta maalitehtailustaan huolimatta hän ei ole saanut Columbuksessa kovin valtavasti jääaikaa. Koska oikealla laidalla pelaavat myös Cam Atkinson ja Josh Anderson, en ollut varma, tulisiko asiassa tapahtumaan ensi kaudella muutosta. Valitsin siis Ferlandin.
10. kierros, #327: Wayne Simmonds
Bjorkstrand oli tässä kohtaa oikeastaan ykkösvalintani, mutta valitsin mieluummin toivotaan toivotaan -tyylillä, jos Simmonds vaikka saisi suonenvedon Gusevin ja Hughesin rinnalla sekä kakkosyv:ssä. Muutenkin halusin edes yhden Devils-pelaajan joukkueeseeni. Travis Zajac olisi ollut Danault'n kaltainen suhteellisen varma sotaratsu, mutta epäilen, että hän ei tule saamaan ensi kaudella enää yhtä paljoa roolia yv:ssä ja hyökkäävissä ketjuissa kuin aiemmin. Toivon kovasti, että Simmonds pysyy ensi kaudella kasassa.
11. kierros, #394: Alex Goligoski
Päätin Danault'n valinnan jälkeen, että varaan kolmannen puolustajan vasta viimeisellä varausvuorollani. Tai no, oli minulla vähän harkinnassa sekin, että olisin valinnut joukkueeseeni toisen tulokkaan ja siirtänyt Quinn Hughesin kolmanneksi pakiksi, mutta Barrett Hayton ja muut vähänkään kiinnostavat tulokasnimet katosivat listalta ennen omaa vuoroani. No, ehkä hyvä niin. Goligoski on nimittäin suhteellisen varma 25–35 pisteen puolustaja, vaikka hänen roolinsa ei ole Arizonassa enää yhtä iso kuin vielä toissa kaudella. Vaihtoehtona oli Josh Manson, mutta en luottanut siihen, että Anaheim tekee joukkueena kovin paljoa maaleja. Silloin yli 30 pinnaa on tosi vaikeaa saalistaa ilman säännöllistä yv-aikaa.
Kokonaispistesaldo olisi 556 pistettä.
Viimeksi muokattu: