Kalalokki, naurulokki, selkälokki, harmaalokki, merilokki, pikkulokki. Vähintään nämä löytyy Suomesta.
Naurulokilla on ruskea pää sekä punainen nokka ja jalat. Kalalokilla on keltainen nokka ja kellertävänvihreät jalat. Harmaalokki eroaa tuosta punertavien jalkojen myötä. Kummallakin on harmaat siivet, selkälokilla ja merilokilla mustat. Molemmilla on myös punainen piste nokassa, jota poikaset nokkivat, muistaakseni ravinnon saamiseksi emon kuvusta. Pikkulokilla on musta pää ja pienin koko kaikista.
Lintuja on kolmea lajia; pieni piippalintu, sorsa ja pulu. Kaikki sorsaa selvästi pienemmät ovat pieniä piippalintuja. Kaikki sorsaa selvästi suuremmat ovat puluja. Jos jonkun mielestä pulun ja sorsan erottamisessa toisistaan on hankaluuksia, niin ei hätää, epäselvissä tapauksissa ne ovat puluja.
Ei tämä ole vaikeaa. Tunnistan vaivatta kaikki linnut.
Esittelen seuraavaksi lintutietämystäni, behold!Lintuja on kolmea lajia; pieni piippalintu, sorsa ja pulu. Kaikki sorsaa selvästi pienemmät ovat pieniä piippalintuja. Kaikki sorsaa selvästi suuremmat ovat puluja. Jos jonkun mielestä pulun ja sorsan erottamisessa toisistaan on hankaluuksia, niin ei hätää, epäselvissä tapauksissa ne ovat puluja.
Ei tämä ole vaikeaa. Tunnistan vaivatta kaikki linnut.
Tuota linnun perässä ajelua olen ihmetellyt enemmän ja vähemmän. Varsinainen luonnonystävä kun kurvailee järisyttävän matkan jollain ikälopulla maasturilla linnun perässä, joka sekin on parhaassa tapauksessa juuri poistunut paikalta, ja eikun rattoisalle 500 kilometrin paluumatkalle. Kyllä harmittaisi.Kyllä varmaan sata menee rikki, kun skidistä asti ollut naama lintukirjassa. En kyllä ole missään lintubongausskenessä mukana, en siis keräile mitään havaintopisteitä enkä ajele matkojen päähän bongailemaan harvinaisuuksia.
Jos linnunperässäajelija reissaa 500 suuntaansa jonkun paikalta äkkiarvaamatta karanneen höyhenehtijän takia, niin se vaan kasvattaa partasuun luonnetta. Osaapa arvostaa, jos joskus vielä ennättää ajoissa paikalle näkemään harvinaisen pulun tai sorsan.Tuota linnun perässä ajelua olen ihmetellyt enemmän ja vähemmän. Varsinainen luonnonystävä kun kurvailee järisyttävän matkan jollain ikälopulla maasturilla linnun perässä, joka sekin on parhaassa tapauksessa juuri poistunut paikalta, ja eikun rattoisalle 500 kilometrin paluumatkalle. Kyllä harmittaisi.